Yhteisöllinen opiskeluhuolto kuuluu jatkossakin kouluun ja vaatii yhteistyötä

Suomen Psykologiliitto antoi lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi oppilas- ja opiskelijahuoltolain, terveydenhuoltolain sekä korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta annetun lain muuttamisesta. Esitys liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen, jossa palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Tavoitteena on varmistaa eri hallintotasojen välinen yhteistyö opiskeluhuollossa.

Yhteistyötä tarvitaan

Lakiesityksen lähtökohta on, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on jatkossa sekä sote-alueen että kunnan vastuulla. Psykologiliitto on asiasta samaa mieltä. Yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö on opiskeluhuollon ja koulujen yhteistyönä tehtävää työtä. 

Lakiesityksen mukaan Opetushallituksen ohjausvelvoite yksilökohtaisen opiskeluhuollon osalta siirtyisi vahvemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vastuulle. Tämä aiheuttaa huolta siitä, että yksilökohtaisen opiskeluhuollon toimintaperiaatteet alkavat lähentyä sairauden hoitoon keskittyviä terveyspalveluita lisäten medikalisaatiota. Kaikki psykologin tekemä yksilötyö ei ole terveydenhuoltoa, esimerkkinä opettajan konsultaatio koskien yksittäisen opiskelijan koulunkäyntiä. Psykologiliitto esittää, että opiskeluhuollon yksilötyön osalta ohjausvastuu olisi jatkossa Opetushallituksen ja THL:n yhteisellä vastuulla.

Psykologiliitto pitää lisäksi hyvänä, että ohjaus oppilashuollon palveluihin tapahtuisi vain oppilaan tai opiskelijan omalla suostumuksella. Tämä lisää oppilaan tai opiskelijan osallisuuden kokemusta, jolloin opiskeluhuollon työ helpottuu.

Opiskeluhuollon paikka on kouluissa ja oppilaitoksissa

Opiskeluhuollon lähipalveluperiaate on ehdottoman tärkeää kirjata lakiin. Vain niin voidaan varmistaa opiskeluhuollon läsnäolo kouluyhteisöissä ja mahdollistetaan yhteisöllinen työ. Laki tulee kuitenkin säätää yksiselitteisesti niin, että opiskeluhuollon palvelut järjestetään oppilaitoksissa. Nykyinen esitys mahdollistaisi palvelujen tuottamisen myös muualla kuin oppilaitoksissa. Lain lähtökohtana oleva lähipalvelu vaarantuu, mikäli siihen jätetään mahdollisuus tuottaa opiskeluhuollon palvelut koulujen ja oppilaitosten ulkopuolella. Kun toiminta siirtyy hyvinvointialueiden vastuulle, on kunnilla oltava selkeä velvollisus järjestää riittävät tilat kouluissa sekä oppilaitoksissa.

Yhteisöllistä ennaltaehkäisevää opiskeluhuoltoa ei ole mahdollista toteuttaa yhteisön ulkopuolelta. Päinvastoin opiskeluhuollon tulisi olla mukana oppilaiden ja opiskelijoiden arjessa. Koulupsykologi pitää voida kohdata käytävällä ja hänen tulee päästä havainnoimaan toimintaa ja arjen sujumista. Toimitilat oppilaitoksen ulkopuolella vaarantavat myös oppilaiden oikeuden hakeutua itse palveluiden piiriin. Nykyisin moni oppilas ja opiskelija tulee suoraan itse tapaamaan opiskeluhuollon työntekijöitä. Oppilas ei voi itse päivän aikana päättää poistua koulun tai oppilaitoksen alueelta päästäkseen tapaamaan opiskeluhuollon ammattilaisia. Pienemmät oppilaat myös tarvitsisivat käynneille saattajan, jos niitä varten täytyisi poistua koulusta. Saattoaika olisi aina pois oppimisen tueksi kohdistetusta avustajaresurssista. 

Tietojärjestelmät tukemaan opiskeluhuollon työtä

Opiskeluhuollon työn luonne ja tekemisen tavat täytyy huomioida tietojärjestelmissä, joita muutoksen myötä siirrytään käyttämään. Nyt kirjausjärjestelmät painottavat yksilötyötä, jolloin yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö jää kirjaamatta ja sen johdosta näkymättömiin. Tietojärjestelmien tulee myös huomioida se, että opiskeluhuollon työ on hyvinvointia edistävää, eikä sairauksien hoitoon keskittyvää. Tuleekin määritellä, miten opiskeluhuollon yhteisöllinen työ, konsultaatiot sekä opetusryhmiin kohdistuvat interventiot saadaan näkyviksi.

Psykologiliiton lausunto