Yhdysvaltalainen Devan Shimoyama (s. 1989) tutkii karnevalistisissa teoksissaan seksuaalisuuteen, rotuun ja sukupuoleen liittyviä teemoja. Hänen taiteessaan sulautuvat yhteen niin taiteilijan lapsuuden kokemukset, queer-identiteetti, mytologiat kuin taidehistoriakin. Tekniikoiltaan teokset ovat leikitteleviä: taiteilija yhdistelee maalauksiinsa ennakkoluulottomasti erilaisia materiaaleja, kuten kimalletta, kangasta ja strassikiviä, ja työstää myös isoja installaatioita.

Uusi taidekirja ja Villa Gyllenbergissä avautuva näyttely avaavat rakastetun taiteilijan Helene Schjerfbeckin (1862–1946) vähemmän tunnettua puolta: kiinnostusta muotiin ja vaatteisiin. Schjerfbeck rakasti paitsi maalaustaidetta myös muotia ja muodikkaita vaatteita. Asut ja tekstiilit olivatkin usein keskeisessä osassa hänen maalauksissaan. Pinnalliseksi ja ohimeneväksi mielletty muoti on yleensä nähty vastakohtana syvälliselle ja kestävälle taiteelle, eikä taiteen ja muodin yhteyttä ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Moderni taide ja muoti kietoutuivat kuitenkin toisiinsa monin tavoin. Schjerfbeckin lisäksi monet muutkin aikakauden taiteilijat – esimerkiksi Albert Edelfelt, Jalmari Ruokokoski ja Olga Gummerus-Ehrström – kuvasivat muotia teoksissaan. Etenkin ranskalaista muotia seurattiin tuon ajan Suomessa.

Miksi taidetta tehdään? Miten sitä nautitaan? Mikä on taiteen yhteiskunnallinen tehtävä? Mikä on taiteen julkisen rahoituksen oikeutus ja päämäärä? Mitä on avantgarde ja mitä on kriittinen taide? Onko taiteella todellista yhteiskunnallista merkitystä ja pitääkö sellaista vaikuttavuutta taiteelta vaatia? Mitä on viime vuosina yliopistoissa omaksi oppiaineekseen noussut taiteellinen tutkimus? Entä mikä on taiteen suhde tietoon, filosofiaan, politiikkaan, kuolemaan, ilmastonmuutokseen ja posthumanismiin?

Parvs-taidekirjakustantamon uudessa kirjasarjassa ”Kirjoituksia taiteesta ja arkkitehtuurista” julkaistaan ansioituneiden taiteen ja arkkitehtuurin tutkijoiden esseitä ja muita valikoituja kirjoituksia. Joukossa on sekä uusia tekstejä että arkistojen helmiä. Kolmen ensimmäisen osan kirjoittajina ovat taidekriitikko Marja-Terttu Kivirinta, taidehistorian professori emerita Riitta Nikula sekä tietokirjailija ja taiteilija Harri Kalha.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö perustettiin vuonna 1933 hoitamaan, ylläpitämään ja kartuttamaan vuorineuvos Gösta Serlachiuksen (1876–1942) keräämää taidekokoelmaa. Säätiön tehtäviksi määriteltiin myös museon rakentaminen ja ylläpito sekä Mäntän kaunistaminen taiteella. Säätiö syntyi teollisuusmiehenä uransa tehneen Gösta Serlachiuksen taideharrastuksen vuoksi ja on vähitellen kasvanut arvostetuksi toimijaksi suomalaisessa taidemaailmassa.

Parvs-kustantamon ja Serlachius-museoiden yhdessä julkaisema kirja Catch kokoaa joukon suomalaisia taiteilijoita pohtimaan teoksissaan sitä, miten virtaavan elämän arvokkaita hetkiä on mahdollista "napata talteen" taiteen keinoin.

Elokuussa 1998 julkaistu Helsinki graffiti oli ensimmäinen graffitia käsittelevä suomenkielinen kirja. Kirjasta tuli suomalaisten graffitiharrastajien raamattu ja keräilyharvinaisuus. Nyt kulttikirja on taas saatavana.

Legendaarisen Helsinki-kuvaajan Volker von Boninin (1924–2006) parhaat otokset on nyt koottu yksiin kansiin. Uutuuskirja esittelee ikonisiksi muodostuneita kuvia Helsingistä mutta myös harvemmin nähtyjä otoksia 1950–1980-luvuilta. Von Bonin on tunnettu humanistisena valokuvaajana, jonka kuvissa korostuvat tavallisten ihmisten arjen hetket ja kaupunkimiljöö. Yki Hytösen kirjoittama teos käy läpi valokuvataiteilijan vaiheikkaan elämän.

”Museoon saunomaan? Mitä ihmettä – eihän museoon mennä heiluttamaan vihtaa vaan ihailemaan ylevää taidetta tai pällistelemään vanhoja rukinlapoja?” kirjoittavat Serlachius-museoiden kehitysjohtaja Päivi Viherkoski ja johtaja Pauli Sivonen uunituoreen kirjan esipuheessa.

Kuvanveistäjä Emil Cedercreutz (1879–1949) rakennutti 1912 valmistuneen taiteilijakotinsa Harjulan Kokemäenjoen rantatöyräälle Harjavaltaan. Runsaasti kuvitettu teos esittelee Harjulaa ympäristöineen sekä luo katsauksen Emil Cedercreutzin elämään taiteilijakodissa ja siellä syntyneeseen taiteeseen.

Valohämy on kirjailija Maria Matinmikon kaunokirjallinen kuvakirja, jossa sekä tekstit että kuvat osallistuvat kerrontaan täydentäen ja haastaen toisiaan. Valohämy-teoksen ovat kustantaneet yhdessä Kustannusosakeyhtiö Siltala ja Kustannusosakeyhtiö Parvs.

Taidehistoria menee metsään! -antologia yhdistää taiteen, tieteen ja museon. Monipuolisessa ja ajankohtaisessa artikkelivalikoimassa käsitellään taiteilijoita, taideteoksia, keräilyä ja taidehistoriaa. Julkaisu aloittaa uuden taidehistorialliseen tutkimukseen perustuvan kirjasarjan. Se valottaa uusista näkökulmista Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmaa, johon kuuluu niin vanhaa eurooppalaista taidetta, Suomen kultakauden taidetta kuin nykytaidettakin.

Suomalaisen mediataiteen ensimmäinen vuosisata -antologia on ensimmäinen kattava esitys Suomen mediataiteen monialaisesta kentästä. Teos kartoittaa mediataiteen historiaa alkaen varhaisista kokeilijoista ja keksijöistä 1900-luvun alkupuolella. Mediataiteen lajeista esillä ovat muun muassa video-, valo- ja äänitaide, elektroninen kirjallisuus, digitaalinen ja vuorovaikutteinen taide sekä biotaide.

Genesis – Arvojen kamppailu -kirja laajentaa ja taustoittaa taiteilija-kuraattori Ahmed Al-Nawasin (s. 1980) ja kuvataiteilija Minna Henrikssonin (s. 1976) näyttelyä, joka on esillä Serlachius-museo Gustafissa Mäntässä vuoden 2023 ajan. Al-Nawas ja Henriksson ovat työskennelleet yhdessä vuodesta 2015 alkaen tarkastellen kriittisesti historiaa ja politisoiden sitä taiteen keinoin, ja heidän teoksissaan käsityö on usein vahvasti mukana.

Iittalan XXVI Valtakunnalliset Taidekirjapäivät palkitsivat Heikki Willamon ja Kikka Niittysen ”Valon ja varjon talo” -kirjan vuoden 2022 parhaana taidekirjana. Kirjalle myönnettiin Eliel Aspelin -palkinto, joka on Harri Koskisen suunnittelema lasiveistos. Vuoden paras taidekirja -kunniamaininnan saivat lisäksi valokuvataiteilija Tero Puhan teos ”Intiimi valo | Intimate Light”, valokuvataiteilija Andy Freebergin ”Where Art Thou?” -kirja (Serlachius-museot) sekä Sofia Lahden ja Jane Vuorisen toimittama teos ”Piktorialismi – Valokuvataiteen synty” (Suomen valokuvataiteen museo). Voittaja ja kunniamaininnan saajat julkistettiin lauantaina 10.6.2023 Hämeenlinnan pääkirjastossa, ja kilpailun järjestäjänä toimi Hämeenlinnan kaupunginkirjasto.

Berndt Lindholm (1841–1914) kuuluu Suomen 1800-luvun lopun keskeisimpiin maisemamaalareihin ja on yksi pidetyimmistä suomalaistaiteilijoista. Hänet tunnetaan erityisesti aistivoimaisista metsä- ja rannikkoaiheisista maalauksistaan.

Aikaansa seuraten – Suomen Pankin taidekokoelma esittelee valikoiman Suomen Pankin noin 1 200 teosta käsittävästä kokoelmasta. Teos vie lukijansa taidematkalle läpi vuosikymmenten ja tyylisuuntien tietokirjailija Markku Valkosen johdattelemana. Yksittäisten maalausten, grafiikanlehtien ja veistosten lisäksi kokoelmaan kuuluu rakennukseen kiinteästi liittyviä monumentaaliteoksia. Samalla kun ne heijastavat aikansa taiteellisia pyrkimyksiä, ne kuvastavat maan historiaa ja yhteiskunnallisia arvoja.

Taidemaalari Merja Salonen Di Giorgio tutkii teoksissaan historian kerrostumia ja ihmisen jättämiä jälkiä kulttuuriympäristössä. Roihupelto–Pompeji-maalaussarjassa ja sitä esittelevässä uutuuskirjassa pääosassa ovat itähelsinkiläinen 1970-luvun pienteollisuusalue ja antiikin Pompejin kaupunki Vesuviuksen rinteellä.

Rosa Loy (s. 1958) ja Neo Rauch (s. 1960) ovat Saksan arvostetuimpia ja kansainvälisimpiä nykytaiteilijoita. Uutuuskirja esittelee taiteilijaparin, joka edustaa taidokkaista, esittävistä, mutta epätodellisen oloisista maalauksista tunnettua Leipzigin uutta koulukuntaa.

Uusi kirja Touko Laaksosen (1920–1991) eli Tom of Finlandin elämästä ja tuotannosta esittelee kansainvälisesti tunnetuimman suomalaisen taiteilijan elämää ja tuotantoa. Tom of Finlandin ajattomat mieshahmot palaavat monissa rooleissaan yhä uudelleen osaksi kulttuurista kuvastoamme.