Väitös: Elimistön puolustus trikinellaloista vastaan ei tapahdu pelkästään suolistossa

Airas osoittaa tutkimuksessaan, että joka neljäs (24.8%) tutkituista 2483 lihansyöjistä kerätyistä näytteistä on trikinellapositiivinen. Loista esiintyy enemmän Etelä-Suomessa kuin Pohjois-Suomessa. Neljä eri trikinellalajia T. spiralis, T. nativa, T. britovi ja T. pseudospiralis tunnistettiin käyttäen multiplex-PCR -tekniikkaa. Trichinella nativa oli yleisin (80.1%) Suomessa esiintyvä trikinellalaji. Kettu ja supikoira olivat tärkeimmät infektion reservuaareina toimivat eläimet, kun eläinlajin populaatiokoko, trikinellainfektion arvioitu esiintyvyys (prevalenssi) ja infektion voimakkuus otettiin huomioon.

Airas havaitsi, että trikinellainfektio voi aiheuttaa myös epätavallisia kliinisiä oireita. Kotikissalla todettiin hoitoon vastaamaton haavauma silmäluomen alapuolella, ja haavauma-alueelta otetussa, patologille lähetetyssä kudosnäytteessä havaittiin tulehdus- ja arpikudosreaktion ympäröimä trikinellatoukka. Kissan seerumissa todettiin vasta-aineiden nousu trikinellaloista vastaan ELISA ja Western blotting –menetelmillä. Mukautetun multiplex-PCR –menetelmän avulla lajiksi varmistettiin T. nativa.

Eri trikinellalajien aiheuttamissa infektioissa eroja

Airas vertasi kahden eri trikinellalajin T. spiraliksen jaT. nativan aiheuttamia infektioita rotalla pyrkimyksenä selvittää se loisen elämänkierron vaihe, jossa puolustus loista kohtaan tapahtuu.Rotta pystyy vastustamaan T. nativa -infektiota paremmin kuin T. spiralis –infektota. Perusvasteet T. nativa- ja T. spiralis -infektioita vastaan olivat kuitenkin rotalla samankaltaiset molempia loislajeja vastaan. Erot puolustuksen tehokkuudessa syntyvät suoliston ohella myös muualla elimistössä.

Suun kautta annettaessa T. spiralis aiheutti rotalla 69 kertaa voimakkaamman infektion lihaksissa kuin T. nativa. Laskimoon annettaessa infektio oli 12 kertaa voimakkaampi. Airaksen tutkimustulosten perusteella puolustus trikinellaa kohtaan ei tapahdu pelkästään isäntäeläimen suolistossa tai suoliston jälkeen olevassa elämänkierron vaiheessa, vaan näissä molemmissa. Osa näiden kahden trikinellan erilaisesta infektiivisyydestä rotalle voidaan selittää myös trikinellalajien erilaisella lisääntymiskyvyllä, johon vaikuttaa myös isäntäeläin; T. nativa –naaraat, joiden hedelmöittyminen oli tapahtunut rotan suolistossa, tuottivat vähemmän toukkia  kuin ne T. nativa –naaraat, jotka olivat hedelmöittyneet hiiren suolistossa.

Trichinella nativa ja T. spiralis saivat aikaan samanlaisen muutoksen geenien ilmenevyydessä (geeniekspressiossa) rotan suolistossa 5 päivää infektion jälkeen. Tämä todettiin käyttäen rotan koko genomin sisältävää mikroarray-tekniikkaa. Näiden kahden trikinellalajin infektiivisyysero rotassa ei siis selity laadullisesti erilaisella vasteella suolistossa infektion alussa.

ELL Niina Airas väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston EE-talon Walter-salissa perjantaina 10.1.2014 kello 12 aiheesta:

"Adaptation of Trichinella nativa in hosts"

Väitöskirja kuuluu eläinlääketieteellisen parasitologian alaan.