Helsingin yliopisto

Saimaannorppa on Saimaatakin vanhempi

Jaa

Tuore tutkimus paljastaa, että saimaannorppa on evolutiivisesti selvästi eriytyneempi kuin aikaisemmin on tiedetty. Tutkijat ehdottavatkin, että alalajin sijasta saimaannorpan tulisi olla oma itsenäinen lajinsa.

Mervi Kunnasranta Mervi Kunnasranta

Norpat ovat laajimmalle levinneitä arktisia hylkeitä, ja niitä esiintyy Jäämeren lisäksi Ohotanmerellä Japanin pohjoispuolella, Itämerellä sekä Saimaan ja Laatokan järvissä. Järvinorppien on perinteisesti ajateltu olevan lähisukulaisia ja kehittyneen sisävesistöihin loukkuun jääneistä norpista maan kohotessa jääkauden jälkeen. 

Helsingin, Itä-Suomen ja Kööpenhaminan yliopistojen, Tokion luonnonhistoriallisen museon sekä Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa kartoitettiin ensimmäistä kertaa lähes kaikkien maailman norppapopulaatioiden perimiä sekä rakenteellisia ominaisuuksia. Tulokset osoittavat, että saimaannorppa on eriytynyt muista norpista jo yli 60 000 vuotta sitten – siis paljon ennen 10 000 vuotta sitten tapahtunutta Saimaan syntyä.

– Perinnöllisyystieteelliset tutkimukset ovat jo pitkään viitanneet siihen, että saimaannorppa on erilaisempi kuin Saimaan syntyhistoriasta voisi olettaa. Mutta vasta kaikkien arktisten norppien analyysin myötä pystyimme ajoittamaan saimaannorppien kehityslinjan eriytymisen muista, kertoo Ari Löytynoja Helsingin yliopistosta.

Siinä missä Itämeren ja Laatokan norppien alkuperä on Atlantilla, saimaannorpat ovat todennäköisesti levittäytyneet Suomen alueelle idästä – alueelta, jossa jääkauden aikana esiintyi laajoja jääjärviä. Matkalla Saimaaseen ne ovat risteytyneet läntisten norppien kanssa.

– Kattavien genomianalyysien myötä lajien sekoittuminen alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus eliökunnan historiassa. Myös ihmisen oma evoluutio on kehityshaarojen toisiinsa kietoutumista, kertoo Petri Auvinen Helsingin yliopistosta.

Hampaat erottavat saimaannorpan muista norpista

Saimaannorpan pitkä evoluutiohistoria sai tutkijat tarkastelemaan saimaannorpan ekologista eriytymistä. Merinorppien hampaisto on sopeutunut sekä kalojen että äyriäisten, kuten katkojen syömiseen. Hetulavalaiden tapaan ne imaisevat saaliin suuhunsa ja siivilöivät veden pois hampaillaan ja kielellään. Uuden tutkimuksen mukaan saimaannorpan hampaiston on kaikista norpista eniten kalaravintoon erikoistunut. 

 – Mittaustulokset sadoista yksilöistä osoittivat, kuinka poikkeava saimaannorppa on hampaistoltaan. Nämä erot tukevat genomianalyysien tuloksia pitkästä itsenäisestä kehityshistoriasta, kertoo Jukka Jernvall Helsingin yliopistosta.

Sopeutumia erilaiseen ruokavalioon löytyi myös saimaannorpan kielestä ja ruuansulatuskanavasta. Yhdessä geneettiset ja morfologiset eroavuudet tukevat lajistatusta.

– Saimaannorppa tunnistettiin jo 1800-luvulla selvästi muista norpista poikkeavaksi. Sittemmin ymmärryksemme lajien evoluutiosta on kasvanut ja saimaannorpan nostaminen omaksi lajikseen, Pusa saimensis, kuvaa sen itsenäistä kehityspolkua, kertoo Jaakko Pohjoismäki Itä-Suomen yliopistosta.

Ainutlaatuinen ja uhanalainen jäänne jääjärvien ajoilta 

Vaikka saimaannorppakanta on aktiivisten suojelutoimien ansiosta kasvanut hiljalleen noin 500 yksilöön, lajiin kohdistuu edelleen useita uhkia. Sen aseman Suomen ainoana kotoperäisenä lajina toivotaan lisäävän entisestään kiinnostusta suojelutyötä kohtaan.

– Meillä Suomessa elää todella ainutlaatuinen relikti, muinaisten jääjärvien norppien viimeinen edustaja maailmassa. On pysäyttävää ajatella, kuinka lähellä sen lopullinen menettäminen on ollut, toteaa Mervi Kunnasranta Itä-Suomen yliopistosta. 

Saimaannorpan lajikuvaus syntyi eri alojen tutkijoiden pitkäaikaisesta yhteistyöstä. Yksistään Helsingin yliopistosta työhön osallistui tutkijoita kolmesta eri tiedekunnasta sekä kahdesta erillislaitoksesta.  

Tutkimusta on rahoittanut Jane ja Aatos Erkon säätiö, Suomen Akatemia ja LIFE Programme of the European Commission (LIFE19NAT/FI/000832). 


Alkuperäinen artikkeli

Löytynoja, A., Pohjoismäki, J., Valtonen, M., Laakkonen, J, Morita, W., Kunnasranta, M. Väinölä, R., Olsen, M. T., Auvinen, P. & Jernvall, J. Deep origins, distinct adaptations and species level status indicated for a glacial relict seal. Proceedings of the National Academy of Sciences, USA 122: in press (2025). https://www.pnas.org/doi/10.1073/pnas.2503368122 

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Ari Löytynoja
yliopistonlehtori
Organismi- ja evoluutiobiologian tutkimusohjelma
ari.loytynoja@helsinki.fi
0458548586

Petri Auvinen
tutkimusjohtaja
Biotekniikan instituutti
petri.auvinen@helsinki.fi
0294158902

Jukka Jernvall
akatemiaprofessori
Biotekniikan instituutti & Geotieteiden ja maantieteen osasto
jukka.jernvall@helsinki.fi
0407403478

Jaakko Pohjoismäki
professori
Itä-Suomen yliopisto
Ympäristö- ja biotieteiden laitos
jaakko.pohjoismaki@uef.fi
0294453052

Mervi Kunnasranta
yliopistotutkija
Itä-Suomen yliopisto
Ympäristö- ja biotieteiden laitos
mervi.kunnasranta@uef.fi

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Kansainvälisissä yliopistovertailuissa Helsingin yliopisto sijoittuu maailman parhaan yhden prosentin joukkoon. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
World GlobeA line styled icon from Orion Icon Library.HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye