Maahanmuuttaja ei haluaisi sulkeutua omiin porukoihinsa

- Oman etnisen ryhmän läheisyys on tärkeää suomensomaleille, se on osa heidän yhteisöllisen elämäntapansa ylläpitämistä. Mutta se on myös selviytymiskeino turvattomuutta ja syrjintää vastaan, Hanna Dhalmann Helsingin yliopistosta sanoo.

- Somalien kohdalla voidaan puhua toiveesta monikulttuurisesta alueesta, jolla asuisi sekä kantaväestöä että jonkin verran etnisiä vähemmistöjä. Somalit perustelevat toivettaan somalitaustaisista ja kantasuomalaisista naapureista sillä, miten kantasuomalaiset suhtautuvat heihin.

- Somalinaapureista on esimerkiksi hyötyä, koska heiltä saa apua arkisissa asioissa, vaikkapa lastenhoidossa. Kantaväestön riittävää määrää pidetään taas tärkeänä esimerkiksi lasten kielen oppimiselle, Dhalmann kuvaa.

Venäläisten kohdalla oman etnisen yhteisön läheisyys näyttäytyy puolestaan varsin merkityksettömänä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö oma yhteisö tai etninen tausta olisi tärkeä.

- Somaleihin verrattuna venäläisillä on enemmänkin kyse erilaisesta rasismin uhasta ja suhtautumisesta naapuruston sosiaalisiin verkostoihin, hän toteaa.

Lisää keinoja eriyttämistä ja eristäytymistä vastaan

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Saksassa on pelätty kaupunkien sisälle syntyvän niin kutsuttuja rinnakkaisyhteiskuntia. Ne hidastavat maahanmuuttajien integraatiota ja luovat kasvualustaa yhteiskuntarauhaa uhkaaville suuntauksille, kuten uskonnollisille ääriliikkeille.

On myös tulkittu, että maahanmuuttajat haluavat sulkeutua oman yhteisönsä piiriin. Tutkimuksetkin korostavat perinteisesti sitä, että maahanmuuttajien suhde nimenomaan omiin maanmiehiinsä määrittäisi halun keskittyä alueellisesti. 

Somalialaisia ja venäläisiä koskevat tulokset kuitenkin osoittavat, että pääkaupunkiseudulla, jossa asuinalueet ovat etnisesti sekoittuneita ja kantaväestö on edelleen enemmistönä, suhde kantaväestöön vaikuttaa merkittävästi maahanmuuttajien asuinalueen etnistä koostumusta koskeviin toiveisiin. Hyvässä naapurustossa saa kuitenkin apua ja tukea, ja kovin kantaväestövaltaiseen ympäristöön muuttamisessa on rasismiin liittyvät riskinsä. 

Dhalmannin työssä korostuukin se, että on ymmärrettävä maahanmuuttajien ja kantaväestön kokemuksia ja omia tulkintoja ympäröivästä yhteiskunnasta, kun segregaatiota ehkäiseviä toimia suunnitellaan.

 - Pitää painottaa keinoja, joilla ihmisten hyvinvointi, yhdenvertaiset mahdollisuudet ja viihtyminen omassa asuinympäristössä mahdollistetaan. Ihan riippumatta siitä, mille alueelle ja keiden kanssa he sijoittuvat, hän sanoo.

Tutkimuksessaan Explaining Ethnic Residential Preferences - The Case of Somalis and Russians in the Helsinki Metropolitan Area (Housing Studies) http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/02673037.2013.759178 Dhalmann keskittyi kysymykseen maahanmuuttajien alueellisen keskittymisen omaehtoisuudesta ja kulttuuristen tekijöiden merkityksestä alueellisessa sijoittumisessa. Työ perustuu somalitaustaisten ja venäläistaustaisten maahanmuuttajien sekä sosiaali- ja asuntoviranomaisten että kolmannen sektorin työntekijöiden teemahaastatteluihin.

Kevään 2013 aikana tulee myös tuloksia kansainvälisestä hankkeesta, jossa tutkitaan muun muassa kantaväestön kokemuksia ja asenteita naapurustojen monietnistymiseen.  http://blogs.helsinki.fi/nodesproject/about/survey/

Lisätiedot: FT Hanna Dhalmann, Geotieteiden ja maantieteen laitos, puhelin 050 415 4866, hanna.dhalmann@helsinki.fi)

Ystävällisin terveisin

Minna Meriläinen-Tenhu, tiedottaja, puhelin (09) 191 51042