Ensimmäinen vertaileva tutkimus Jokelan ja Kauhajoen kriiseistä ilmestynyt

Joukkomurha suomalaisessa koulussa ei kuulunut uhkakuvana tsunamin jälkeen luotuun uuteen kriisijohtamismalliin Suomessa – ei ennen Jokelaa. Paikallinen kriisi suomalaisessa koulussa nosti vajaassa tunnissa Suomen globaalien medioiden ykkösuutiseksi 7. marraskuuta 2007.Kahtena seuraavana päivänä ulkoasiainministeriö poimi mediaseurantaansalähes 60 maan jutut Suomessa tapahtuneesta verilöylystä koulussa. Samatapahtui vielä nopeammin Kauhajoen koulusurmien yhteydessä 23. syyskuuta 2008. Mediakatastrofi Jokelassa iski käsitykseemme siitä, mikä on mahdollista. Hakalan mukaan kriisit paljastavat yhteiskunnasta, organisaatioiden,

yksityisten ihmisten ja median toimintatavoista ja kulttuurista enemmän

kuin muut tilanteet.

Kriisissä tarvitaan symbolista johtajuutta

Tutkijat kysyvät symbolisen johtajuuden perään yhteiskunnassa, jossa vain äärimmäisillä terroriteoilla voi nousta valtamedian kunniapaikoille. Laaja media-analyysi osoitti, että tasavallan presidentti ja muut poliittiset toimijat jäivät taka-alalle ampujien viestien noustessa kärkeen, erityisesti Jokelan mediakatastrofissa. Kansakunnan hädässä myötätunnon osoittaminen pelkästään tiedotteella tai luettuna puheena suorassa televisiolähetyksessä näyttäytyi virkamiesmäisenä sururituaalina ampujien kuvamanifesteihin verrattuna. Vain eduskunta reagoi ennen poliisin tiedotustilaisuutta vahvalla symbolisella eleellä - keskeyttämällä täysistunnon.

Kauhajoella poliisi yhdessä kaupunginjohtajan ja oppilaitoksen rehtorin kanssa onnistuivat toimillaan nousemaan järjestystä luoviksi vastavoimiksi. Tutkimus perustuu laajaan media-analyysiin, keskeisten viranomaistoimijoiden haastatteluihin, dokumentteihin ja verkkoaineistoihin.

Paikallispoliisin nopea tiedonvälitys katkesi lääninhallituksen väliintuloon

 

Poliisin osalta keskeiset erot Jokelan ja Kauhajoen tapahtumissa olivat paikallispoliisin ja keskusrikospoliisin erilainen ymmärrys siitä, miten ja missä vaiheessa viestinnällä tulee johtaa kriisiä. Molemmissa kriiseissä paikallispoliisi lähti olosuhteisiin nähden nopeasti liikkeelle. Sen sijaan keskusrikospoliisi toimi periaatteella, että ensin ratkaistaan kriisi ja sitten tiedotetaan, myös maan hallitukselle. Tämä aiheutti viiden tunnin tietokatkoksen, josta kärsivät kaikki: muut viranomaiset, uhrien omaiset ja median toimittajat. Toisaalta keskusrikospoliisin tutkinnasta vastaavat johtajat pystyivät molemmissa tapauksissa vakuuttamaan median kautta järjestelmän kestävyyttä. Kauhajoen tapauksessa poliisiylijohtajan läsnäolo ja tuki sekä alaisilleen että sisäministerille loi tuvallisuuden tunnetta järjestelmää kohtaan. -Symbolisessa johtajuudessa on viime kädessä kyse siitä, että meitä eivät pidä koossa rakenteet, vaan yhteisesti jaetut käsitykset ja uskomukset, joita katastrofi murtaa, kertovat Hakala ja Sumiala. - Kriiseissä tarvitaan myös poliittista, henkistä ja hengellistä johtajuutta.

STM organisoi Jokelan kriisikeskuksen ad hoc – periaatteella

Jokelassa keskeiset ongelmat uhreille, muille viranomaisille, ja myös median tiedonsaannille aiheutuivat, kun sosiaali- ja terveysministeriö organisoi kriisikeskuksen Vantaan kaupungin kautta. Tästä ei missään vaiheessa ilmoitettu kunnanjohtajalle, joka lain mukaan on vastuussa alueensa kriisivalmiudesta. Jokelassa kokeiltiin uutta Vantaan

kriisikeskus-mallia, jota ollaan sosiaali- ja terveysministeriössä suunnittelemassa valtakunnalliseksi ’liikkuvaksi valmiustiimiksi’.

Paikalliset viranomaiset nousivat kriisin johtajiksi

Jokelassa myös onnistuttiin monissa kohdin erinomaisesti vaikeassa kriisissä: kriisivalmiusjohto käynnistyi heti, tiedotus toimi ainoana viranomaisena koko ensimmäisen päivän jakaen tietoa ja ohjeita medialle, henkilöstölle ja kuntalaisille. Myös opetus- ja nuorisotoimen nopea organisoituminen auttoi kriisin jälkeisen arjen käynnistymistä. Kunnanjohtaja nousi varsinaiseksi kriisijohtajaksi paikallisella

tasolla. Kauhajoella onnistuneeseen kriisijohtamiseen vaikutti merkittävästi myös valmiusharjoittelu Jokelan tapauksen jälkeen.

Hakalan ja Sumialan tutkimus on osa kahden vuoden mittaista Kriisit ja viestintä -tutkimushanketta, jossa tutkitaan Suomen viime aikojen suurimpia kriisejä: tsunami, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat ja Nokian vesikriisi. Tutkimuksissa tarkastellaan kriisijohtamista ja -viestintää,verkkomediaa, työyhteisöjä ja yksilöiden liittymistä näihin yhteisöihin.

Tiivistelmä raportista:

http://www.valt.helsinki.fi/blogs/crc/koulusurmat.htm

Lisätietoa koulusurmien tutkimuksesta antavat:

Yliopistonlehtori VTM Salli Hakala

salli.hakala@helsinki.fi, puh. 09-191 23770 tai 0500 438091

Yliopistonlehtori FT Johanna Sumiala

Johanna.sumiala@helsinki.fi, puh. 09-191 24632 tai 040 777 4543