Eläinsuojelun valvontaan tarvitaan lisää keinoja ja oikeuskäytäntöä on yhdenmukaistettava

Asianmukainen puuttuminen edellyttää ymmärrystä eläinten kaltoinkohtelun ja eläinrikosten erityispiirteistä.

- Eläinsuojelussa korostuu valvonnan vastuu, mielekäs lainsäädäntö toimivan valvonnan mahdollistajana sekä lain suomien keinojen tehokas käyttö. Näissä kaikissa on vielä parannettavaa, tutkimusjohtaja Kati Rantala Helsingin yliopistosta kiteyttää.

Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteisjulkaisussa tarkastellaan eläinsuojeluvalvonnan ja rikosprosessin toimivuutta Suomessa tutkimuskirjallisuuden ja tilastotietojen valossa.  

Moniammatillista yhteistyötä ja tukea eläintenpitäjille

Eläinsuojelun valvonnan tehostaminen edellyttää moniammatillisen yhteistyön parantamista. Eläinten kaltoinkohtelun taustalla on usein eläinten omistajien taloudellisia, terveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia. Osassa eläinsuojelutapauksista eläinten omistajat tarvitsisivatkin viranomaisten tai muiden tahojen apua kuten taloudellista tukea tai sosiaali- ja terveyshuollon apua ongelmiinsa.

- Keskeinen valvonnan haaste on eläinten vakavat hyvinvointiongelmat, jotka ovat edenneet liian pitkälle, toteaa eläinlääketieteen lisensiaatti Elli Valtonen.

Oma haasteensa on eläimiin kohdistuva väkivalta, jota on vaikea todentaa jälkikäteen. Lisäksi eläinten pidosta saatava taloudellinen hyöty voi houkutella omistajia laiminlyömään eläinsuojelulainsäädäntöä. Eläinten asemaan liittyy myös vanhentuneita asenteita.

Kohti keskittyneempää rikostutkintaa ja välineitä eläintenpitokiellon valvontaan

Usein eläinten kaltoinkohtelu on niin vakavaa, että puuttuminen edellyttää rikosprosessin käynnistämistä. Katsauksessa esitetyt rikosprosessin kehittämistarpeet liittyvät pitkälti rikosprosessin laadun ja tehokkuuden parantamiseen sekä käytäntöjen yhdenmukaisuuden edistämiseen. Eläintenpitokielto on erityinen puuttumisen keino.

- Eläintenpitokiellon rikkominen tulisi kriminalisoida eläinsuojelurikoksena. Muutos mahdollistaisi eläintenpitokiellon valvonnan myös kotirauhan piirissä, kertoo rikosoikeuden dosentti Tarja Koskela.

Rikosprosessissa arvioidaan eläimelle aiheutunutta tarpeetonta kärsimystä ja kipua.  Niiden arviointi edellyttää nykyistä laajempaa asiantuntijoiden käyttämistä.

- Myös virkamiesten omaa osaamista pitäisi kehittää.  Eläimiin kohdistuvia rikosepäilyjä tulee yksittäiselle virkamiehelle käsiteltäväksi harvoin, jolloin eläimen kärsimyksen arviointi voi olla haasteellista, Koskela sanoo.

Oikeuskäytännön yhtenäistämiseksi ja eläimiin kohdistuneiden rikosten tunnusmerkistöjen arvioinnin helpottamiseksi eläimiin kohdistuneet rikokset tulisikin keskittää tiettyjen virkamiesten hoidettaviksi. Tätä auttaa se, että viranomaisille suunnatut koulutukset eläinten hyvinvointisääntelystä ovat lisääntyneet.

Rikosilmoituksia jää kirjaamatta

Eläinlääketieteen tohtori Kirsi Swan on huolissaan havainnoista, joiden mukaan eläinten kaltoinkohteluun liittyvien rikosilmoitusten laadinnassa vaikuttaa olevan epäselvyyksiä koskien eläinsuojeluvalvontaa ja poliisin toimia. Huolestuttavista havainnoista ei kirjata rikosilmoituksia siinä määrin kuin olisi tarkoituksenmukaista.

- Muistuttaisin myös yksittäisiä kansalaisia, sekä uuden lain nojalla ilmoitusvelvollisia, kuten lastensuojelua, eläinsuojeluilmoitusten tekemisestä, Swan sanoo.

Eläinsuojeluvalvontaa ja -rikoksia koskevan tutkimuskatsauksen laadinta perustuu eläinsuojeluasioita koskevaan hallitusohjelmakirjaukseen. Katsauksesta vastaa Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama hanke Lainsäädännön vaikutukset hiljaisiin toimijoihin: riittämättömästä tietoperustasta osallistaviin ratkaisuihin (SILE). Katsauksen rahoitukseen on osallistunut Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti ja katsauksen tekoon Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta ja Itä-Suomen yliopisto.

Lisätiedot:
Kati Rantala, tutkimusjohtaja, dosentti (VTT), puh. 050 3876198, kati.rantala@helsinki.fi
Tarja Koskela, yliopistonlehtori, dosentti (OTT), puh. 050 3369236, tarja.s.koskela@uef.fi
Elli Valtonen, väitöskirjatutkija (ELL) elli-marja.valtonen@helsinki.fi
Kirsi Swan, kliininen opettaja (ELT), puh. 029 4157406, kirsi.swan@helsinki.fi

Linkki katsaukseen: 
http://hdl.handle.net/10138/596678