Valveen laatu säätelee unen syvyyttä

Väestön vanhetessa ikääntymiseen liittyvät unihäiriöt koskettavat yhä suurempaa osaa ihmisistä, mutta iän mukanaan tuomien unimuutosten biologiset mekanismit tunnetaan yhä huonosti. Helsingin yliopiston tutkijoiden Journal of Neuroscience -lehdessä viime viikolla julkaistu, koe-eläinmallissa tehty tutkimus tuo uutta solutason tietoa niistä muutoksista, joiden takia ikääntyessä syvän unen määrä vähenee ja päivävireys laskee.

Valveilla hermosolut ovat aktiivisia ja tarvitsevat energiaa. Energia-aineenvaihduntatuotteiden kertyminen taas lisää unen tarvetta ja syvää unta, jonka aikana aivojen energiavarastot täyttyvät uudelleen. Nyt julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että hermojärjestelmän kyky ylläpitää aktiivista valvetta heikkenee vanhetessa. Tämä näkyi erityisen selvästi pitkittyneen valveillaolon aikana: ikääntyneillä ei aktiivisuudesta kertovia energia-aineenvaihduntatuotteita kertynyt aivoihin kuten nuorilla. Aktiivisen valveen ja unen tarpeen väheneminen puolestaan heijastui syvän unen määrään.

Tutkimustulokset vahvistavat oletusta, että ikääntyneiden uniongelmat johtuisivat ainakin osittain muutoksista valveessa. Havainto tukee ajatuksia, joiden mukaan ikääntyneiden uniongelmia voitaisiin hoitaa yhä enemmän lisäämällä heidän aktiivisuuttaan valveilla oloaikana sekä vähentämällä unilääkkeiden käyttöä.

Tutkimuksen tuottamaa tietoa on mahdollista hyödyntää myös unilääkkeiden kehittämisessä. ”Nykyiset unilääkkeet kyllä auttavat nukahtamisessa, mutta erityisesti vanhuksilla niistä voi olla jopa enemmän haittoja kuin hyötyä, sillä ne vähentävät entisestään päivävireyttä ja unen syvyyttä”, toteaa tutkija Henna-Kaisa Wigren Helsingin yliopiston biolääketieteen laitokselta.

Lisätietoja:

Tutkija Henna-Kaisa Wigren

Puh. 050 322 0547

Sähköposti: henna-kaisa.wigren@helsinki.fi

Julkaisu:

Wigren HK, Rytkönen KM, Porkka-Heiskanen T; Journal of Neuroscience. 2009 Sep 16;29(37):11698-707: Basal forebrain lactate release and promotion of cortical arousal during prolonged waking is attenuated in aging.

Tutkimusta rahoittivat Suomen Akatemia, Neurotieteiden kansallinen tutkijakoulu ja EU.