Masennus on yleistä aivoinfarktin jälkeen -myös potilaan omaiset tarvitsevat tukea

Bergin mukaan masennusoireet alkavat useimmiten kahden ensimmäisen sairastumista seuranneen kuukauden aikana. Noin puolella alkuvaiheessa masentuneista masennusoireet jatkuvat vielä ainakin 1-1,5 vuoden päästä sairastumisesta. Niistä, jotka olivat masentuneita puolen vuoden päästä sairastumisestaan, jopa kaksi kolmannesta oli masentuneita vielä puolentoista vuoden päästä sairastumisestaan. Masen­nuk­sen esiintyvyys pysyi koko puolentoista vuoden seuranta-ajan kohonneena (23-29 prosenttia). Vakavan masen­nuk­sen esiintyvyys kasvoi seurannan aikana 16 prosenttiin.

Aivoinfarktipotilaat, joiden neurologiset oireet olivat vaikea-asteisia, olivat muita useammin masen­tuneita. Aivohalvausoireiden ja masennuksen yhteys oli merkitsevä puolen vuoden - vuoden päästä sairastumi­sesta, minkä jälkeen oireiston vaikea-asteisuuden ja masennuksen yhteys taas väheni. Afasia tai mikään muu yksittäinen kognitiivinen oire tai vaurion paikka ei noussut keskeiseksi masennuksen selittäjäksi. Tässä tutkimuksessa miehet olivat naisia useammin masentuneita 1,5 vuoden päästä, mikä on yllättävää, sillä naiset ovat yleensä alttiimpia masennukselle. Miesten masennus saattoi myös tulla esille ensi kertaa vasta 1-1,5 vuoden päästä sairastumisesta.

Bergin tutkimuksesta käy ilmi, että aivoinfarktipotilaiden puolisot olivat jopa masentuneempia kuin sairastuneet itse. Puolisoista 33-38 prosenttia kärsi vähintään lieväasteisesta masennuksesta ja muista potilaan läheisistä 19-23 prosenttia. Puoli­soiden uupumus oli myös yleistä.

Omaisen masennusoireet varhaisessa sairastumisen jälkeisessä vaiheessa olivat yhteydessä potilaan neurolo­gisen oireiston vaikea-asteisuuteen ja potilaan korkeampaan ikään. Omaisen myöhemmän masen­nuksen paras selittäjä oli omaisen alkuvaiheen masentuneisuus. Omainen oli usein sekä uupunut että masentunut, vaikka näiden taustatekijät eivät olleetkaan samoja. Käytännön arkitoimissaan apua tarvitsevien potilaiden puolisot ja miespotilaiden vaimot oli­vat muita ryhmiä uupuneempia.

Masennuksen tiedetään huonontavan monella tavalla toipumisennustetta ja heikentävän elämän­laatua. Aivoinfarktipotilaan mielialan arviointi pian sairastumista seuraavan akuuttivaiheen jälkeen on tärkeää, ja riskipotilaiden seurannan tulisi myös jatkua riittävän kauan. Omaisten masennusriskin arviointiin ei riitä potilaaseen tai infarktiin liittyvät tiedot. Myös aivoinfarktipotilaiden lähiomaisten hyvinvoinnin ja voimavarojen arvioinnin olisikin hyvä kuulua aivoinfarktipotilaan kuntoutussuunnitelmaan.

Anu Berg seurasi tutkimuksessaan puolentoista vuoden aikana sataa ensimmäisen aivoinfarktinsa saanutta korkeintaan 70-vuotiasta HYKS:n neurologian klinikan osastohoitoon otettua potilasta ja heidän omaisiaan. Potilaat tavattiin 5 kertaa, ja neurologi, neuropsykologi ja puheterapeutti tutkivat heidät kattavin menetelmin. Masennusta arvioitiin sekä Beckin kyselylomakkeella että diagnostisin menetelmin. Lisäksi tutkittiin useiden erilaisten masen­nuksen arviointitapojen toimivuutta tällä potilasryhmällä. Omaiset tavattiin 3 kertaa ja heidän uupu­mistaan arvioitiin haastatteluin ja mielialaa lisäksi Beckin depressiokyselyllä.

Anu Berg väittelee 29.1.2010 klo 12 käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Depression and its assessment among stroke patients and their caregivers. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Biomedicum Helsinki, ls. 3, Haartmaninkatu 8. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-5967-4

Väittelijän yhteystiedot:

Anu Berg, gsm 040 707 3413, s-posti anu.berg@helsinki.fi