HY: Vanhurskaus on suomen kielessä vaikea sana

Helsingin yliopisto
Viestintä ja yhteiskuntasuhteet
21.4.2011

HY: Vanhurskaus on suomen kielessä vaikea sana

Termi vanhurskaus ei avaudu nykylukijalle. Kyse ei ole vähäpätöisestä
sanasta, sillä oppi vanhurskautuksesta on neljänneksi tärkein uskonkohta
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päätunnustuskirjan Augsburgin
tunnustuksen mukaan. Raamatunkäännöksissä tulisi käyttää termejä, jotka
viittaisivat tarkemmin sanan hepreankieliseen alkuperään 'oikea' tai 'olla
oikeassa', toteaa Jukka Palola 29.4. Helsingin yliopistossa
tarkastettavassa väitöksessään.

Suomen kielen sana vanhurskaus on yhdistelmä sanoista vaka eli varma, luja
ja hurskas eli viisas, ymmärtäväinen. Mikael Agricola käytti tätä sanaa
kääntäessään Raamattua suomeksi. Agricola oli kuitenkin tietoinen sanan
perusmerkityksestä alkukielessä ja käytti käännösvastineina myös sanoja
oikea ja oikeus.

Vanhurskaus-sanasta oli tullut 1900-lukuun mennessä suomen kielessä
uskonnollinen erityissana, jota ei käytetä muissa kuin uskontoon
liittyvissä yhteyksissä. Tämän vuoksi vuoden 1992 Kirkkoraamattua
valmistellut raamatunkäännöskomitea teki linjauksen, että
vanhurskaus-sanaa käytetään vain tietyissä yhteyksissä.

Linjauksen lopputuloksena vuoden 1992 Kirkkoraamatun Psalmien kirjassa
vanhurskaus-sana esiintyy 67 kertaa hepreankielisen vastineen käännöksenä
ja muut 72 esiintymää on käännetty yhteensä 19 eri käännösvastineella.
Muita käännöksiä ovat muun muassa oikeudenmukaisuus, oikeus, oikein
tekevä, syytön, viaton, oikea, hyvyys, uskollisuus, totuus, hurskas,
pelastettu ja auttaja sekä jopa sana ystävä.

Yleisin käännösvastine sanan vanhurskaus jälkeen on oikeamielisyys, jota
käytetään 16 kertaa. Toisinaan oikeamielisyyttä onkin esitetty sanan
vanhurskaus korvaajaksi. Sana on kuitenkin ongelmallinen, koska voi olla
toisaalta oikeudentuntoisen synonyymi tai toisaalta oikein ajatteleva ja
nuhteeton.

Monenlaiset käännökset vaikeuttavat alkukielisessä raamatuntekstissä
olevien yhteyksien hahmottamista. Vanhurskaus-sana tulisi korvata suomen
kielessä sanalla, joka olisi toisaalta ymmärrettävissä sellaisenaan, mutta
joka toisaalta voisi samalla toimia teologisena erityisterminä. Sanalla
tulisi olla myös yhteys suomen kielen sanaan oikea.

TM Jukka Palola väittelee 29.4.2011 kello 12.15 Helsingin yliopiston
teologisessa tiedekunnassa aiheesta "Vanhurskautta, oikeutta vai
uskollisuutta? sdq -sanue vuoden 1992 Kirkkoraamatun Psalmien kirjassa"
(Righteousness, justice or faithfulness? The Hebrew Root sdq in the
Psalter of the Finnish Church Bible of 1992). Väitöstilaisuus järjestetään
osoitteessa Päärakennus, auditorio XIV, Unioninkatu 34.
Väitöskirjaa myy väittelijä.

***

Jukka Palola on syntynyt 8.2.1972 Oulussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi
Oulun iltalukiosta v. 1991. Hän valmistui teologian maisteriksi vuonna
1996 ja on vuodesta 1997 lähtien toiminut seurakuntapappina Haagassa
Helsingissä.

Lisätietoja: Jukka Palola, jukka.palola@helsinki.fi, p. 040 7088 712

***
ystävällisin terveisin

Tiina Palomäki
tiedottaja

Viestintä ja yhteiskuntasuhteet
PL 33 (Fabianinkatu 18), 00014 Helsingin yliopisto
p. (09) 191 22363, 050 415 0494
sähköposti: tiina.l.palomaki@helsinki.fi

www.helsinki.fi/lehdisto/index.shtml