D-vitamiini ja tyypin 1 diabetes – jotain yhteistä?

Tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen vaikuttaa sekä perinnöllinen alttius, ympäristötekijät että näiden yhteisvaikutus. Taudin riskiin vaikuttavia perinnöllisiä tekijöitä tunnetaan yli 50, joista suurin vaikutus on HLA-geenialueella. Ympäristötekijöitä ei ole vielä pystytty varmuudella tunnistamaan.

D-vitamiinin ja tyypin 1 diabeteksen yhteydestä on epidemiologista näyttöä, mutta diagnoosia edeltävistä D-vitamiinitasoista (seerumin 25-hydroksi-D-vitamiini; 25OHD) on vain vähän tietoa. Tietyt D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvat geenit ovat yhteydessä tyypin 1 diabetekseen. D-vitamiinitason, D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvien geenien ja tyypin 1 diabeteksen vuorovaikutus tunnetaan kuitenkin vielä huonosti.

ETM Maija Miettinen tutki väitöksessään äidin raskaudenaikaisen D-vitamiinistatuksen yhteyttä lapsen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen; yhteyttä selvitettiin jälkikäteen, kun jo oli tiedossa, ketkä lapsista sairastuivat ja ketkä eivät. Tutkimuksessa hyödynnettiin ainutlaatuisen Finnish Maternity Cohort (FMC) näytekokoelman näytteitä. FMC-seerumipankkiin on kerätty näyte lähes kaikilta raskaana olevilta suomalaisilta vuodesta 1983 alkaen.

Diabetekseen sairastuneiden lasten ja terveiden lasten äitien raskaudenaikaisissa seerumin 25OHD-pitoisuuksissa ei ollut eroa. Noin 70 prosentilla sekä diabeetikoiden että terveiden lasten äideistä oli raskaudenaikainen D-vitamiininpuutos (seerumin 25OHD-pitoisuus < 50 nmol/l).

Tutkimuksessa löytyi uutta tietoa äidin D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvien geenien yhteydestä lapsen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen. Kahden D-vitamiinireseptorissa (VDR) sijaitsevan pistemutaatioiden genotyyppijakauma oli erilainen diabeetikoiden ja terveiden lasten äideillä. VDR välittää D-vitamiinin vaikutukset sen satoihin kohdegeeneihin.

Tutkimuksessa havaittiin myös ensimmäistä kertaa että diabeetikoiden äideillä VDR- ja GC-geeneissä sijaitsevat pistemutaatiot yhdistyivät voimakkaammin seerumin 25OHD-pitoisuuteen raskauden aikana kuin terveiden lasten äideillä. GC-geeni koodaa D-vitamiinin kuljetuksessa tarvittavaa proteiinia. Lisäksi tutkimuksessa löytyi uusi yhteys seerumin 25OHD-pitoisuuden ja HLA-geenialueen välillä: ryhmä kudostekijöitä yhdistyi matalaan seerumin 25OHD-pitoisuuteen.

– Tutkimuksessamme ei löydetty suoraa yhteyttä äidin raskaudenaikaisen D-vitamiinitason ja lapsen diabetesriskin välillä. Saattaa olla, että D-vitamiinin mahdollinen suojavaikutus jäi näkymättä tässä tutkimusjoukossa, koska D-vitamiinin puutos oli huomattavan yleistä kaikilla äideillä, Miettinen toteaa.

Tutkimus osoitti kuitenkin, että diabeetikoiden ja terveiden lasten äidit olivat erilaisia tiettyjen D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvien geenien osalta. Löydetty yhteys HLA-geenialueen ja D-vitamiinitason välillä korostaa D-vitamiinin merkittävää roolia puolustusjärjestelmän säätelijänä.

– Näyttää siltä, äitiin ja raskauteen liittyviin tekijöihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota kun tutkitaan tyypin 1 diabeteksen varhaista ohjelmoitumista, Miettinen sanoo.

ETM Maija Miettinen väittelee 29.5.2017 kello 10 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Vitamin D and Type 1 Diabetes". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Biomedicum Helsinki 1, luentosali 2. Vastaväittäjänä on professori Rolf Jorde, UiT The Arctic University of Norway, ja kustoksena on professori Juha Pekkanen. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/183281

Väittelijän yhteystiedot:

maija.miettinen@thl.fi

******************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi   050 406 2043