Etlan Aki Kangasharju ja Tero Kuusi: Komission ehdotus on talousvaikutuksiltaan hidas ja pieni

Elvytysrahasto on periaatteellisesti iso juttu. EU:n finanssipolitiikkaan luotaisiin ensimmäistä kertaa suhdanteita tasaava väline, jossa avun saaja ja maksaja olisivat eri jäsenmaita. Elvytykseen käytetyt rahat kerättäisiin takaisin avun saajasta riippumatta joko korotettuina jäsenmaksuina kaikilta jäsenmailta tai EU-tason veroina.

Jos avustuksena jaettavat rahat kerättäisiin takaisin jäsenmaksuina, 500 miljardin euron takaisinmaksu tarkoittaisi Suomelle reilun miljardin euron pottia seitsemäksi vuodeksi - riippuen tietenkin siitä, minkä verran Suomi voisi itse saada rahastosta tukea. Suomen olisi korotettava veroja tai säästettävä muissa menoissa EU:n budjetin tasapainottamiseksi, vaikka se ei välttämättä saisi rahastosta itse penniäkään.

Jäsenmaksuja tarvitsee korottaa vähemmän, jos osa rahaston varoista taas kerättäisiin takaisin EU-tason veroilla. Silloin otettaisiin askel kohti liittovaltioon kuuluvaa fiskaaliunionia. Vaikka itse rahastoa käytettäisiin kertaluonteisesti vain koronan hoitoon, EU-verojen keruu todennäköisesti lisääntyisi pysyvästi. On helppo ajatella tilannetta, että seitsemän vuoden jälkeen, kun käytetyt rahat on tienattu takaisin, EU-veroille keksitään muuta käyttöä.

Liittovaltioon päätymistä ei tarvitse tämän perusteella pelätä. Kukaan ei ole ehdottamassa, että jäsenmaat luovuttaisivat EU:n instituutioille valtaa muuttaa perussopimuksia tai jäsenmaiden perustuslakeja.

Elvytysrahasto lisäisi EU:n suhdannepolitiikan paukkuja. Tähän saakka on turvauduttu keskuspankkipolitiikkaan, jonka arsenaali alkaa nyt jo olla pitkälti käytetty. Myös Saksan perustuslakituomioistuimen linjaukset EKP:n politiikasta pakottavat Saksaa etsimään uusia ratkaisuja finanssipolitiikan puolelta.

Eurokriisi aloitti EU:ssa lainoihin perustuvan suhdannepolitiikan. Finanssi-, euro- ja koronakriisin jälkeen jotkut jäsenmaat ovat kuitenkin jo nyt niin velkaisia, että velkainstrumenttien hyödyt alkavat huveta. Siksi elvytysrahaston rinnalle suunnitellut lainamuotoiset tukitoimet uhkaavat jäädä torsoksi.

Tarvitaan uusia ulottuvuuksia EU:n tulevaisuuden turvaamiseksi, siksi ehdotetaan suoraa tukea, joka ei lisää lainataakkaa. EU:n poliittisen hyväksynnän kannalta on tärkeää, että pahiten kärsiviä jäsenmaita ei jätetä yksin.

Poliittinen viesti yhteenkuuluvuudesta on elvytysrahaston merkittävin vaikutus.

Korona voimistaa globalisaation vastaisia voimia, minkä vuoksi EU:n pitäisi pystyä löytämään yhteinen sävel sisämarkkinoiden kehittämiseen. Se voi olla vaikeaa, jos koronakriisin hoidosta syntyy kovin syviä arpia. Eurooppa tarvitsee vahvan unionin myös globaalin valtapolitiikan kannalta, sisäiset kiistat jättävät Euroopan Yhdysvaltojen ja Kiinan jalkoihin.

Taloudellisessa mielessä elvytyspaketin vaikutus on hidas ja pieni.

Elvytysrahasto tavallaan paikkaa EU-maiden koronavaurioita samalla tavalla, kuin erilaiset koheesiorahastot pyrkivät paikkaamaan alueiden pitkän aikavälin kehityseroja. Osa elvytysrahaston varoista onkin ajateltu suunnattavan koheesiorahastojen kasvattamiseen.

EU:lla siis on jo olemassa suora tukimuoto, jossa rahoja on suunnattu vähemmän kehittyville alueille. Niiden käyttötarkoitus ei ole kuitenkaan ollut suhdanteiden tasoitus vaan rakenteiden uudistaminen pidemmällä aikavälillä. Siltä osin rahasto sopii huonosti varsinaiseen elvytykseen.

Sama ongelma pätee rahaston lupaavimpaan osuuteen, jossa yritetään vauhdittaa ”Eurooppalaisessa ohjausjaksossa” asetettuja uudistustarpeita. Rahasto on suositeltava perustaa, jos rahanjako ehdollistetaan näiden uudistusten toteuttamiselle. Ohjausjakson uudistusehdotukset eri maille ovat kuitenkin valtaosin rakenteellisia, joten niiden tuottamat vaikutukset näkyvät parhaimmillaankin vasta vuosien päästä.

Myös vaikuttavuuden voi kyseenalaistaa. Koheesiorahastojen vaikuttavuus tiedetään yleisesti heikoksi. Elvytysrahastosta ohjattaisiin varoja myös Jyrki Kataisen komissaariaikana perustettuun EU:n investointiohjelmaan. Siitäkin kuulee epäilyjä, että investoinnit olisi tehty ilman EU:n tukeakin.

Ihannetilanteessa elvytysrahasto panisi alulle Eurooppa-tason ratkaisuja myös yleiseurooppalaisiin tarpeisiin, kuten ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun tai digitalisaatioon. Todellisuudessa vaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä, jos silloinkaan.