Suomen väestö kasvanut yhtä hitaasti viimeksi 1600-luvulla

Suomen väestökehitys on ollut kriisien ja toipumisten vuorottelua

Jyväskylän yliopiston tutkijaryhmä, johon kuului taloushistorian tutkijatohtori Miikka Voutilainen, tilastotieteen tutkijatohtori Jouni Helske ja tilastotieteen lehtori Harri Högmander, on onnistunut ensimmäistä kertaa arvioimaan Suomen väestökehityksen aina 1600-luvun puolivälistä alkaen. Ryhmän tulokset muuttavat vallinnutta käsitystä Suomen väestöhistoriasta.

Tutkijat käyttivät aineistonaan miljoonia kirkonkirjatietoja kastamisista ja hautaamisista ja kehittivät uuden tilastomallin, jonka avulla näistä pystyttiin arvioimaan väestön vuotuinen kasvu.

- Etenkin vanhin osa aineistosta on hyvin aukollista. Yhdistimme erilaisia tietolähteitä ja arvioimme niihin liittynyttä epävarmuutta. Tutkimuksemme myötä Suomen väestöhistoria on aiempaa varmemmalla pohjalla, selventää Harri Högmander nykyaikaisen tilastollisen mallintamisen etuja.

- Tutkimus on hyödyntänyt paitsi uusinta tilastotiedettä myös nykyaikaisten tietokoneiden laskentatehoa, sanoo tutkijatohtori Jouni Helske. Tutkimusryhmä käytti Jyväskylän yliopiston ja amerikkalaisen pilvipalvelimen laskentakapasiteettia, mutta tältäkin konemäärältä vei noin kuusi vuorokautta yksien tulosten tuottamiseen. -Vielä noin vuosikymmenen sitten tällaista ei olisi edes voitu tehdä, Helske huomauttaa.

Kriisien pitkät jäljet

Tutkimus tuo merkittävää lisätietoa paitsi pitkän aikavälin väestönkasvusta, myös väestökriiseistä, joista Suomi näyttää kärsineen poikkeuksellisen taajaan.

- Ilmiö korostuu erityisesti suhteessa Ruotsiin. Länsinaapurimme on selvinnyt vastaavalla ajanjaksolla huomattavasti vähemmällä. 1690-luvun nälänhätä ja suuri Pohjan sota (1700–1721) näyttäytyvät erityisinä vedenjakajina, Voutilainen kertoo.

1600-luvun jälkeen Suomen ja Ruotsin väestönkasvu olivat samankaltaisia seuraavan kerran vasta 1800-luvun alkupuolella. 1860-luvun nälänhätä ja 1900-luvun sodat eriyttivät kehityksen uudelleen.

- Ruotsi tarjoaa eräänlaisen entä-jos-peilin tilanteesta, jossa Suomi ei olisi joutunut toistuviin väestökriiseihin, Voutilainen pohtii.

Viime vuosina on tullut suosituksi verrata Suomen nykyistä hidasta väestönkasvua 1860-luvun nälkävuosiin. Esimerkiksi vuonna 2018 syntyi lapsia vähiten sitten vuoden 1868. Uusi tutkimus haastaa tämän vertailun.

- 1860-luvun nälänhätä oli kuolleisuuskriisi ja siksi huono vertailukohta. Suomen väestö ei ole kasvanut kriisiaikojen ulkopuolella normaalioloissa näin hitaasti sitten 1600-luvun puolivälin, Voutilainen toteaa.

Toistuvista väestökriiseistä toipuminen on pitänyt Suomen väestökasvun korkeana vuosisatoja. Vaikka hitaan väestönkasvun syyt eivät nyt ole samat kuin ne olivat kolme ja puolisataa vuotta sitten, olemme tavallaan palanneet normaalille tasolle: 1700-luvulta 1900-luvulle yltänyt nopean väestökasvun vaihe ei ole hyvä verrokki. Se oli poikkeus, Voutilainen lisää.

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Miikka Voutilainen, miikka.p.voutilainen@jyu.fi

Julkaisutiedot

Voutilainen, Miikka; Helske, Jouni & Högmander, Harri (2020). A Bayesian Reconstruction of a Historical Population in Finland, 1647–1850. Demography, online-versio.

https://link.springer.com/article/10.1007/s13524-020-00889-1