Väitös 22.8.2020: Kokeellinen romaani koettelee lukijaansa (Piippo)

Neuromaania (2012) ei lueta kuten tavanomaista romaania alusta loppuun, vaan lukija liikkuu luvusta toiseen tekstin antamien ohjeiden ja vihjeiden varassa – tai vapaasti valiten. Romaani on tulvillaan erilaisia sivupolkuja, aineksia ja viitteitä niin tuttuun kuin tuntemattomampaankin kirjallisuuteen, uutisotsikoihin ja tiedemaailman skandaaleihin. Teoksen sadoissa alaviitteissä fakta ja fiktio sekoittuvat ja lukija ajautuu helposti harhateille.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa on ilmestynyt aiempaa enemmän valtavirrasta poikkeavia, keskenään hyvin erilaisia kokeellisia romaaneja ja muita kaunokirjallisia teoksia, jotka vaativat uudenlaisia lukutapoja. Näiden teosten ominaispiirteitä on kartoitettu tutkimuksessa vielä vähänlaisesti. Piipon tutkimus on ensimmäinen Jaakko Yli-Juonikkaan tuotannosta tehty väitöstutkimus.

– Tutkimuksessani tarkastelin, millaista tällaisen luentaa häiritsevän teoksen poetiikka on. Tarkoitan poetiikalla kaunokirjalliselle teokselle luonteenomaisia, sitä jäsentäviä ja sen taustalla vaikuttavia luovia tekniikoita, tapoja ja periaatteita. Minua kiinnosti selvittää, miten lukijaa eri tavoin haastavaa teosta pitäisi lähestyä, miten siitä saisi otteen ja miten teos ylipäätään toimii. Jos oletamme teoksen olevan kokeellinen, on avattava mitä ja miten se koettelee, Piippo kertoo.

Tutkimuksessaan Piippo luki Neuromaanin eri puolia useista eri näkökulmista. Hän selvitti, millaisia kaunokirjallisia keinoja Neuromaani hyödyntää, miten sen olemus kirjaesineenä vaikuttaa luentaan ja miten lukijan ja romaanin välinen suhde rakentuu.

Neuromaanin poetiikka rakentuu erityisesti toistolle ja kierrätykselle. Teos yhdistelee omaleimaisella tavalla erilaisia tekstejä ja materiaaleja ja tuottaa siten uudenlaista ilmaisua. Olennaista on Neuromaanin monitahoinen ylenmääräisyys ja ylitsevuotavuus eli eksessiivisyys, joka pakenee paikalleen asettuvia merkityksiä ja lukijan pyrkimyksiä ”ottaa teos haltuun”.

– Toiston vuoksi keskeinen osa romaania on myös sen ulkopuoli: tekijä, lukijat lukukokemuksineen, teoksen vastaanotto ja siihen kirjoitetut erilaiset lisäykset. Erilaiset kirjaesineen ulkopuoliset asiat kytkeytyvät osaksi Neuromaania esimerkiksi erilaisten lukijan tekemien valintojen kautta, Piippo avaa.

Kertovaa kaunokirjallisuutta tarkastellaan usein ensisijaisesti tekstin rakenteiden ja teemojen sekä niiden tuottamien merkitysten kautta. Tällöin jäävät usein katveeseen kirjaesineen tuottamat tunnut ja merkitykset sekä lukijan ja kirjan affektiivinen suhde. Piipon tutkimus näyttää, miten Neuromaanin eri tasot ja rakennepiirteet muodostavat kokonaisuuden erilaisten affektioiden eli vaikutus- ja vaikuttumissuhteiden kautta: ne toimivat teoksen liimana, kiinnikkeinä ja käyttövoimana.

– Olennainen osa romaania on juuri sen tuottama hämmennyksen ja turhautumisen tuntu, joka aikalaisvastaanotossa tulkittiin usein jonkinlaiseksi virheeksi. Romaani haastaa lukijan kiinnostumaan yksityiskohdista, yllättävistä käänteistä, yrityksistä ja erehdyksistä, mutta luopumaan haltuunoton ja tulkinnan paineesta – ja keskittymään niiden sijaan kokemiinsa epämiellyttäviinkin tuntemuksiin osana kaunokirjallisen teoksen kudelmaa. Tällainen lukutapa soveltuu kokeellisen kirjallisuuden lähestymiseen laajemminkin, kertoo Piippo.

Väitöstutkimus tarjoaa tutkijoille, kriitikoille, opettajille ja kirjallisuuden harrastajille välineitä käsitellä ja ymmärtää ylitsevuotavan runsaita ja monimutkaisia kaunokirjallisia teoksia. Se lisää tietoa kirjallisuuden monimuotoisuudesta sekä auttaa tunnistamaan, lukemaan ja taustoittamaan erilaisia kokeellisia keinoja hyödyntäviä teoksia.

Filosofian maisteri Laura Piipon kirjallisuuden väitöskirjan "Operatiivinen vainoharha normaalitieteen aikakaudella: Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaanin kokeellinen poetiikka" tarkastustilaisuus pidetään 22.8. klo 12–15 yliopiston vanhassa juhlasalissa. Vastaväittäjänä dosentti Kristina Malmio (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Mikko Keskinen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi. Yleisö voi seurata tilaisuutta verkossa osoitteessa: https://r.jyu.fi/dissertation-piippo-220820.

Kustoksen puhelinnumero, johon yleisö voi soittaa tilaisuuden lopussa mikäli mahdollisia yleisökysymyksiä on: 0400 248 144.

Julkaisutiedot

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 263, Jyväskylä 2020, 72 p., ISSN 2489-9003; 263, ISBN 978-951-39-8251-5 (PDF). Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8251-5

Taustatiedot

Laura Piippo kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion Minna Canthin lukiosta vuonna 2005. Hän valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2011. Piippo työskentelee Jyväskylän yliopistossa musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella kirjallisuuden yliopistonopettajana. Aiemmin hän on toiminut laitoksella myös tohtorikoulutettavana.

Piippo on ollut mukana Suomen Akatemian rahoittamassa ”Kirjallinen elämä. Kirjallisuuden ja arkipäivän rajankäyntiä” -tutkimushankkeessa. Hänen väitöstutkimustaan on rahoittanut myös Alfred Kordelinin säätiö.

Lisätiedot:

Laura Piippo, puh. 040 548 6444, laura.h.piippo@jyu.fi