Soiden valtavat hiilivarannot vaativat erityistä huomiota, alan tiedeyhteisö toteaa yksimielisesti

Suot kattavat vain kolme prosenttia maapallon maapinta-alasta, mutta ne sisältävät noin neljänneksen kaikesta maaperään varastoituneesta hiilestä – kaksi kertaa niin paljon, kuin on varastoituneena maapallon metsiin. Tutkijat ovat huolissaan, että tämä varasto ei ole täysin turvassa. 

– Suurin uhka on, että soihin vuosituhansien saatossa sitoutunut hiili päätyy takaisin ilmakehään lämmittämään ilmastoa entisestään, toteaa apulaisprofessori Julie Loisel Texasin A&M yliopiston maantieteen laitokselta. Hän on yksi julkaisun johtavista kirjoittajista ja projektin alkuun saattajista. 

Yhteistyön tuloksena syntyi julkaisu, johon osallistui 69 tutkijaa eri puolilta maailmaa ja joka nyt on julkaistu arvovaltaisessa Nature Climate Change -tiedesarjassa. Julkaisun pääviesti on selvä: ensinnäkin soiden hiilivarannot ovat haavoittuvampia ilmastonmuutokselle ja ihmistoiminnalle kuin aiemmin on ajateltu ja toiseksi suot pitäisi saada paremmin sisällytettyä suuren mittakaavan maapallon prosesseja kuvaaviin malleihin.

Helsingin yliopiston tutkijat osallistuivat aktiivisesti yhteenvedon laatimiseen, esimerkiksi toimimalla vastuukirjoittajana omaan erikoisosaamiseensa liittyen. Suomalaistutkijoiden panos oli merkittävä erityisesti ikiroutaan, typpilaskeumaan ja soiden taloudelliseen hyödyntämiseen liittyen 

– Yhteenvetomme hälyttävä viesti on, että vähittäisetkin muutokset esimerkiksi lämpötilassa, suoveden pinnan korkeudessa, merenpinnan tasossa ja ravinnelaskeumassa, voivat johtaa nopeisiin ja yllättäviin tapahtumaketjuihin suoekosysteemeissä, korostaa professori Atte Korhola Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Uusi tutkimus painottaa erilaisten häiriötekijöiden merkitystä luontaisen hiilenkierron katkeamisessa. Tällaisia ovat esimerkiksi ikiroudan sulaminen, suopalot ja maankäyttöön liittyvät muutokset – myös soiden ennallistaminen –jotka kaikki luovat soiden hiilitalouteen epävakautta. Erilaisia häiriötekijöitä on toistaiseksi kuitenkin vaikea sisällyttää ilmastoa kuvaaviin malleihin, jolloin ennusteisiin tulee epävarmuutta. 

– On selvää, että Fennoskandian ikiroutasuot ovat vaarassa sulaa, toteaa yliopistotutkija Minna Väliranta Helsingin yliopiston bio-- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta. Tämä voi johtaa suuriin metaanipäästöihin. Ikiroutasoiden kehitykseen ja hiilensidontaan liittyvät prosessit ovat kuitenkin monimutkaisia ja siksi tarvitaan lisää tutkimusta. 

Suomessa puolet soista on valjastettu taloudelliseen toimintaan, mutta erityisesti tropiikissa ihmisen toiminta tulee muuttamaan soiden hiilivarastoja: suot voivat siellä muuttua hiilen nieluista lähteiksi seuraavien vuosisatojen aikana. Ennuste on, että jopa 100 miljardia tonnia hiiltä voisi vapautua ilmakehään jo ennen vuotta 2100.   

– Tämä tarkoittaa sitä, että sen sijaan että hiiltä sitoutuisi soihin, sitä vapautuu ilmakehään. Tämä takaisinkytkentä kiihdyttää ilmaston lämpenemistä, valottaa asiaa Loisel.  

’Expert assessment of future vulnerability of the global peatland carbon sink’ yhteenveto julkaistiin 4.12.2020 arvovaltaisessa Nature Climate Change -sarjassa. Julkaisu kokoaa yhteen käytettävissä olevaa tutkimustietoa ja esittelee laajan asiantuntija-arvion tärkeimmistä suoekosysteemejä muokkaavista tekijöistä menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Mukana olleet tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että suotutkimusta tulee ehdottomasti edelleen tukea, jotta suo – hiili – ilmasto vuorovaikutusprosessit ymmärrettäisiin paremmin.    

Yhteenvedon tekemiseen osallistui tutkijoita Helsingin yliopiston eri tiedekunnista. Kirjoitusvastuussa olivat Välirannan ja Korholan lisäksi dosentit Kari Minkkinen maatalous-metsätieteellinen tiedekunta ja Sari Juutinen bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, sekä apulaisprofessori Annalea Lohila matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Luonnovarakeskuksesta mukana oli dosentti Tuula Larmola.