Kaikkien liikkuminen ei vähene nuoruudessa - eri suuntaisista liikkumisen poluista uutta tutkittua tietoa

Aikaisemmissa tutkimuksissa on huomattu, että nuorten liikkuminen vähenee iän myötä. Tämä keskiarvojen tarkasteluun perustuva tulos kuitenkin peittää alleen aktiivisuuden eri suuntaiset muutokset.

Tuore tutkimus erotteli nuoret ryhmiin liikkumisen muutoksen perusteella. Liikemittarilla mitattuna noin puolella nuorista aktivisuus säilyi ennallaan (aktiivisuuden säilyttäjät ja inaktiivisuuden säilyttäjät). Liikkumista vähentäviä osajoukkoja oli kahdenlaisia: korkealta lähtötasolta keskimääräiselle tasolle aktiivisuutta vähentävät ja keskimääräiseltä tasolta alhaiselle tasolle aktiivisuutta vähentävien ryhmät. Lisäksi pieni osa tutkituista lisäsi liikkumistaan jo ennestään korkealta lähtötasolta.

– Nuoruuden ja aikuisuuden siirtymävaiheessa näyttää kaiken kaikkiaan olevan yleistä, ettei aiempi urheiluseuraharrastus enää jatku ja ettei koulumatkaliikkuminen vaihdu opiskelu- tai työmatkaliikkumiseksi. Nämä muutokset havaitsimme noin kolmasosalla nuorista, projektitutkija Tuula Aira Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta kertoo.

Urheiluseura tukee liikkumisen ylläpitoa ja ehkäisee aktiivisuuden laskua

Ryhmien väliltä löytyi mielenkiintoisia eroja sen mukaan, millaisia muutoksia liikkumisen muodoissa tapahtui tutkitulla ajanjaksolla (15v–19v). Urheiluseuraharrastuksen jatkuminen 19-vuotiaaksi oli yhteydessä aktiivisuuden säilyttäjien ja lisääjien sekä aktiivisuutta korkealta tasolta keskimääräiselle tasolle vähentävien ryhmään kuulumiseen. Samalla myös urheiluseuraharrastuksen loppuminen selitti korkealta tasolta vähenevään aktiivisuusryhmään kuulumista.

– Urheiluseuratoiminta tukee liikkumisen ylläpitoa ja ehkäisee aktiivisuuden vähenemistä. Urheiluseurassa harrastamisen tilalle on tärkeää löytää korvaavaa aktiivisuutta silloin, kun seuraharrastaminen loppuu, Aira sanoo.

Koulu- ja työmatkojen passiivisuus näkyy vähäisenä kokonaisaktiivisuutena läpi nuoruuden

Passiivisesti kuljetut koulu- ja työmatkat sekä urheiluseuraharrastuksen puuttuminen 15- ja 19-vuotiaana olivat yhteydessä vähäisenä säilyvään kokonaisaktiivisuuteen. Tässä inaktiivisuuden säilyttäjiksi nimetyssä ryhmässä myös koululiikuntaa raportoitiin 15-vuotiaana vähemmän, eli liikuntaa todennäköisesti valittiin harvoin valinnaisaineeksi.

– Vähän liikkuville jo erilaisten matkojen kulkeminen fyysisesti aktiivisella tavalla voisi tuottaa lisää terveyden kannalta hyödyllistä liikettä päiviin, Aira toteaa. Tärkeintä olisi löytää itselle mieluisa ja arkeen sopiva tapa liikkua. Myös yhteiskunta voi osaltaan tukea liikkumista säilyttämällä lähikouluja ja esimerkiksi huolehtimalla turvallisista kevyenliikenteenväylistä.

Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa pureudutaan siihen, löytyykö aktiivisuusryhmien välillä eroja terveyden riskitekijöissä, kuten kolesteroliarvoissa ja verenpaineessa. Nyt julkaisussa tutkimuksessa havaittiin, että heikko itsearvioitu terveydentila oli yhteydessä inaktiivisuuden säilyttäjien ryhmään kuulumiseen.

Näin tutkittiin:

Tutkimuksen aineisto muodostuu 254 nuoren liikemittausaineistosta ja kyselyvastauksista kahdelta mittauskerralta vuosilta 2013–2014 (n. 15-v.) ja 2017–2018 (n. 19-v.). Ensimmäisessä vaiheessa tutkittavat rekrytoitiin 156 urheiluseuran (seuranuoret) ja 100 koulun (nuoret, jotka eivät harrastaneet urheiluseurassa) kautta Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän, Kuopion ja Oulun kaupungeista ja ympäryskunnista. Tutkittavat osallistuivat myös lääkärintarkastukseen ja terveydentilan mittauksiin (mm. verikoe ja keuhkojen puhalluskoe).

Tutkimus on osa Terveyttä edistävä liikuntaseura -tutkimusta, joka on toteutettu Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan, UKK-instituutin ja Suomen liikuntalääketieteen keskusten verkoston yhteistyönä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana.

Alkuperäinen tutkimusartikkeli: 

Tuula Aira, Tommi Vasankari, Olli Juhani Heinonen, Raija Korpelainen Jimi Kotkajuuri, Jari Parkkari, Kai Savonen, Arja Uusitalo, Maarit Valtonen, Jari Villberg, Henri Vähä-Ypyä and Sami Petteri Kokko. Physical activity from adolescence to young adulthood: patterns of change, and their associations with activity domains and sedentary time. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity (2021) 18:85. https://doi.org/10.1186/s12966-021-01130-x