Väitös 17.12.: Opettajat ovat elinikäisiä oppijoita – kehittymisen polkuihin vaikuttavat luonne ja työskentelyolosuhteet (Pitkänen)

Opettajan ammatillisen kehittymisen polkuja on useita erilaisia. KL Päivi Pitkänen hahmotti opettajia tarkastelevassa pitkittäistutkimuksessa erilasia kehittyjätyyppejä, joita Pitkänen luonnehtii ”Opiskellen, tutkien ja kokeillen kehittyjiksi”, ”Kasvattajina kasvaviksi” sekä ”Yhteisötaitajiksi”. Pitkäsen aikuiskasvatustieteen väitöskirja tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa perjantaina 17.12.

'Opiskellen, tutkien ja kokeillen kehittyjiä' Pitkänen kuvailee ajattelun ja oppimisen teoreettisten lähtökohtien etsijöiksi.

”He ovat usein energisiä ja kriittisiä. Heidän tavoitetasonsa on korkea ja oikeudentajunsa voimakas”, Pitkänen kertoo havainnoista. ”Heidän pedagogiikalleen on tyypillistä tiedonhallintaan liittyvien taitojen harjoittelu ja sosiaalipedagoginen näkökulma. He arvostavat kognitiivisia oppimistuloksia ja toiminnallisuutta sinänsä sekä oppimismetodina.”

Tutkimuksen mukaan näitä opettajia yhdistää ammatissa kehittyminen oman toiminnan kautta. He myös käyttävät mieluusti hyväkseen mahdollisuudet sekä formaaliseen että informaaliseen oppimiseen ja kouluttautumiseen.

”He etsivät monin tavoin omia rajojaan pedagogina. Tälle tyypille on ominaista reipas eteenpäin kulkeminen kasvatuksen, opetuksen, oppimisen sekä kasvatustieteen kentällä”, Pitkänen summaa.

Pitkänen kuvailee ’kasvattajina kasvavilla’ opettajilla olleen ensimmäisistä opettajavuosista alkaen vahva näkemys opettajuudesta, sen arvopohjasta ja vaikuttamisluonteesta. He uskovat, että heillä on sisäistynyt näkemys lapsen parhaasta ja kokivat olevansa henkilökohtaisesti vastuussa pedagogiikastaan.

”He opiskelevat ollakseen valmiimpia ottamaan vastaan erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Työtä ja omaa osaamistaan he kehittävät itsenäisesti”, väittelijä kuvaa. He tavoittelivat lapsilähtöistä, erilaisuutta kunnioittavaa ja lasten hyvinvoinnista huolehtivaa pedagogiikkaa, jossa tunnevuorovaikutus on keskeisessä roolissa.

’Yhteisötaitajat’ kehittävät ammattitaitoaan sosiaalisen taitavuutensa avulla henkilökohtaisten kontaktiensa kautta koulussa ja verkostoissa sekä koulutuksen järjestäjän tarjoamissa tilaisuuksissa.

”Heidän tiedontarpeensa on käytännöllinen, eikä heillä ole tarvetta omaehtoisesti hakeutua koulunsa ulkopuoliseen kasvatusalan koulutukseen. Heidän ammatillista kehittymistään voi luonnehtia onnistuneeksi sopeutumiseksi ulkopuolelta tuleviin muutospaineisiin. Näiden opettajien ammatillinen kehittyminen ja heidän koulunsa hallinnollis-pedagogiset vaiheet kulkevat käsitysten”, Pitkänen kuvaa yhteisötaitajia.

Yhteisötaitajat voivat toisaalta olla tarkkailijoita, sovittelijoita, sopeutujia ja selviytyjiä, kun taas toiset yhteisötaitajat ovat opettajayhteisön epävirallisia johtajia, mielipidevaikuttajia, toiminnan organisoijia ja kollegoiden luottamuksen ja arvostuksen kohteita.

Pitkäsen väitöstutkimuksen tulosten pohjalta saatu malli opettajan ammatillisesta kehittymisestä korostaa kehityksen yksilöllistä luonnetta, elämänkulun tapahtumia ja lähiympäristön merkitystä opettajan ammatilliselle kehittymiselle. Opettajuuden kehittymiselle hyödyllisiä kokemuksia ovat esimerkiksi opettajakokemus mahdollisimman erilaisista oppilaitoksista sekä onnistumisen kokemukset ja minäpystyvyyden tunne.

KL Päivi Pitkäsen aikuiskasvatustieteen väitöskirjan "Luokanopettajien ammatillinen kehittyminen nuorista vasta-alkajista kokeneiksi ammattilaisiksi" tarkastustilaisuus järjestetään perjantaina 17.12.2021 kello 12 alkaen Seminaarinmäellä, Historica H320. Vastaväittäjänä toimii professori Hannele Niemi (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori emerita Anneli Eteläpelto (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Väitöskirja on luettavissa verkossa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/78894

Lisätietoja:

Päivi Pitkänen, paivi.m.pitkanen@jyu.fi 

Päivi Pitkänen kirjoitti ylioppilaaksi Lahdessa Launeen Yhteislyseossa. Hän aloitti opintonsa Jyväskylän yliopistossa pääaineenaan psykologia ja valmistui kasvatustieteen lisensiaatiksi vuonna 1982. Pitkänen on työskennellyt uransa aikana Jyväskylän yliopistossa useissa tehtävissä. tutkimusavustajana Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksella (nyk. KTL), informaatikkona yliopiston kirjastossa sekä assistenttina ja lehtorina opettajankoulutuslaitoksessa. Pitkänen jäi eläkkeelle vuonna 2012.