Varhaiset akateemiset naiset ovat Helsingin yliopiston uuden taideteoksen innoittajina

Helsingissä Galerie Anhavassa töitään esitelleen Anne-Karin Furunesin teokset ovat kansainvälisesti tunnettuja. Hänen tekniikkansa on poikkeuksellinen: hän käyttää perforointi- eli rei’itystekniikkaa, jossa hän piirtää taideteoksen rei’ittämällä valokuvan ja jossa valo tuo esiin uuden teoksen. Lopputuloksena on valokuvaa muistuttava kasvokuva, joka rakentuu katsojan mielessä.  Teos on nähtävillä päärakennuksen vanhan puolen juhlasalin lämpiössä 28. maaliskuuta alkaen. 

Taiteilija Anne-Karin Furunes on iloinen taideteostilauksesta.

–On suuri kunnia saada tehdä yhteistyötä Helsingin yliopiston kanssa. On myös hienoa, että juuri nämä naiset pääsivät teosten kohteiksi. Heistä löytyy arkistoista paljon tietoa, mutta nyt myös suuri yleisö ja yliopistolaiset pääsevät näkemään millaisia olivat naiset entisajan miehisessä yliopistomaailmassa.

Furunesin taideteoksen kohteina ovat Tekla Hultin, Emma Irene Åström ja Karolina Eskelin.

– Eskelin on Suomen ensimmäinen naistohtori. Hän väitteli lääketieteestä vuonna 1896. Hän edusti myös seksuaalivähemmistöä, museoamanuenssi Päivi Rainio  kertoo.  – Eskelin teki vaikuttavan uran lääkärinä. Hän rakasti urheiluautoja ja ajoi sellaista myös itse.

Tekla Hultin on puolestaan Suomen toinen naistohtori, alanaan historia. Hän väitteli hieman Eskelinin jälkeen ja loi uransa naisasianaisena ja poliitikkona. Emma Irene Åström taas oli ensimmäinen naispuolinen maisteri vuodelta 1882. Hänen alanaan oli filosofia. Päästäkseen ylipäätään opiskelemaan tuohon aikaan oli kaikkien naisten haettava erivapautta sukupuolesta.   

Naiset ja heidän asemansa yliopistossa näkyy taideteoksessa

Vararehtori Hanna Snellmanin mukaan Furunesin teoksen myötä naiset ja heidän asemansa yliopistossa tulevat hienolla tavalla esille. Kuvaavasti katsojan pitää hieman pinnistellä erottaakseen naiset taideteoksessa. Sellainen oli myös historiallisten naisten osa: heidän piti pinnistellä päästäkseen ja jatkaakseen akateemisella uralla.

Snellmanin mukaan varsinkin päärakennuksen lehtisalin ripustus on herättänyt kysymyksiä, koska seiniltä ja patsaista meitä ovat katselleet vain miehet. Tähän on syynsä: ripustukseen on haluttu valita yliopiston ”founding fathers” ja he olivat sananmukaisesti isiä. Naiset pääsivät akateemiselle uralle niin paljon myöhemmin, että heitä ei ole ollut yliopiston johtopaikoilla pitkään. Ensimmäiset naisprofessoritkin aloittivat vasta 1900-luvun puolella.

Furunesin teos on saanut oivan paikan lämpiössä, jota käytetään paljon isoissa tilaisuuksissa, esimerkiksi promootioissa, ja jonka äärelle yliopistolaisilla on tavallisena arkenakin helppo pysähtyä. Taideteoksessa paraatipaikalle pääsevät myös opiskelijat - olivathan historialliset naiset myös miehiä paljon myöhemmin opiskeluoikeuden saaneita naisia.

– Teos symboloi monella tapaa inklusiivisuutta ja yhteisöllisyyttä, jotka ovat strategiamme kulmakiviä, Snellman iloitsee.