Väitös: Yhdenvertaiseen arviointiin vielä matkaa Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärässä

Väitöskirjassaan Vesaranta tutki kielitaidon arvioinnissa erityisen vähälle huomille jäänyttä aihetta: Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän (S2) arviointia, arviointiprosessia ja arviointiin vaikuttavien tekijöiden merkitystä opettajien käsityksissä. Tutkimusaineistot kerättiin kahden opetussuunnitelmakauden aikana vuosina 2017 ja 2021.

– Tällä hetkellä S2-oppimäärään arvioinnin tutkiminen on hyvin ajankohtaista, sillä arviointi on perusopetuksessa keskeinen kehittämiskohde, Vesaranta taustoittaa.

–S2-oppimäärä on vielä nuori ja sen vakiintuminen osaksi perusopetuksessa järjestettävää opetusta on ollut pitkä prosessi. Monikielisyys on muuttanut opetuksen käytänteitä, opetusjärjestelyitä ja koulun arviointikulttuuria. Muutokset yhteiskunnassa ovat haastaneet opettajat tarkastelemaan oppilaiden suomen kielen taitoa ja sen arviointia uudelleen, Vesaranta sanoo.

Ristiriita arviointikriteereiden ja arviointikäytänteiden välillä

S2-oppimäärän arvosana on tärkeä oppilaan jatko-opintojen kannalta. S2-taidon arvioinnissa on aina mukana päättöarvioinnin tuoma jännite, sillä opettajan antama arvio oppilaan suomen kielen tasosta määrittää jatko-opintokelpoisuuden. Tästä syystä arvioinnin tulee olla mahdollisimman yhdenvertaista.

– Arviointia ohjaavat valtakunnalliset ohjeistukset ja asiakirjat, mutta arviointikriteerit ovat tulkinnanvaraisia ja epäselviä. Tämä selittynee osaltaan sillä, että kielitaidon tasojen määrittely on alkujaan kohdennettu vieraan kielen arviointiin. S2-oppimäärällä on kuitenkin erityinen tehtävä, sillä se on oppilaalle sekä oppimisen kohde että oppimisen väline. Tällöin kielitaidon arviointia tulee tarkastella eri näkökulmasta eli kehittyvänä kielitaitona, Helena Vesaranta muistuttaa.

Arviointikriteerien tulkinnanvaraisuus voi johtaa siihen, että opettajat turvautuivat kokeiden ja testien tuomaan tietoon arvosanan perusteena. Silloin opintojen aikaisen arvioinnin osuus jää huomioimatta. Vuoden 2014 opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen opettajat keskustelivat laajemmin S2-arvioinnin perusteista, ja yhteistyö on lisääntynyt yli oppiainerajojen.

– Yhteistyö muiden opettajien kanssa lisäsi opintojen aikaista arviointia. Samalla se haastoi opettajia arvioimaan oppilaan suomen kielen taitoa monipuolisesti sekä pohtimaan omaa arviointiosaamistaan, Vesaranta sanoo.

Pedagoginen johtaminen on tärkeää. Arviointikulttuurin kehittäminen ja sen käytänteiden muuttaminen vaatii sitoutumista ja yhteisöllistä oppimista. S2-oppimäärän arviointi on sidoksissa koko koulun arviointikulttuuriin ja vallitseviin käytänteisiin.

– Muutosten toteuttamisessa ja niiden käytäntöön viemisessä korostuu pedagogisen johtamisen merkitys. Käytännössä tämä edellyttää avointa keskustelua, tiivistä yhteistyötä ja halua muuttaa arviointikulttuuria yhdessä koko koulun henkilöstön kanssa, Helena Vesaranta kiteyttää.

Helena Vesaranta on valmistunut kehitysvammaistenhoitajaksi vuonna 1989 ja Sosionomiksi (AMK) vuonna 2005. Hän on suorittanut erilliset erityisopettajan opinnot vuonna 2007 ja valmistunut kasvatustieteen maisteriksi 2010 pääaineenaan erityispedagogiikka. Hän on suorittanut suomen kielen ja kirjallisuuden syventävät opinnot. Helena Vesaranta on toiminut pitkään laaja-alaisena erityisopettajana ja S2-opettajana. Tällä hetkellä hän toimii yliopistonopettajana Yliopistokeskus Chydeniuksessa Kokkolassa (Jyväskylän yliopisto).

Kasvatustieteen maisteri Helena Vesarannan kasvatustieteiden ja kulttuurin alaan kuuluva väitöskirja Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän arviointi opettajien käsityksissä tarkastetaan julkisesti 11.6.2022 klo 12.00 Tampereen yliopiston keskustakampuksella, Linna-rakennuksessa auditoriossa K 103 (Kalevantie 5, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Maria Ahlholm Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Heidi Harju-Luukkainen Tampereen yliopistosta. Väitöstilaisuus on suomenkielinen. Väitöskirjatyön ohjaajina ovat toimineet kustoksen lisäksi dosentti Kaisu Rättyä sekä professori Mari-Pauliina Vainikainen.