Euroopan datasääntely käy jo ylikierroksilla ja säädökset kuormittavat yrityksiä

Euroopan unionin Data Act -ehdotus asettaa yrityksille datan avaamiseen liittyviä velvollisuuksia. Dataa keräävän tuotteen tai palvelun tarjoajalla on muun muassa velvollisuus kertoa, mitä dataa käyttäjästä kerätään ja kuinka käyttäjä saa datan halutessaan itselleen. Data Act on osa laajempaa EU:n datastrategiaa, johon kuuluu myös lukuisia muita säädöksiä.

Unionin hahmottelemasta Data Act -ehdotuksesta seuraavat muutokset kasvattavat merkittävästi datan hallintaan liittyvää pakottavaa sääntelyä. Datan käytöstä sopiminen edellyttääkin jatkossa yrityksiltä haastavien säädöskokonaisuuksien yhtäaikaista hahmottamista, ilmenee tuoreesta Etla Muistiosta ”Teollisuuden sopimukset, uusi datasäädös ja digivihreä siirtymä”. Muistio pohjautuu vuoden 2022 Digibarometriin.

EU:n tulevan datalainsäädännön velvoitteet saattavat joidenkin arvioiden mukaan yksinomaan lisätä yritysten teknisten ja hallinnollisten tietojärjestelmien kehityskustannuksia jopa noin 50‒60 prosenttia. Datasääntelyn lisääntymisellä on myös laajempia vaikutuksia.

‒ Dataan liittyvä sääntely uhkaa käydä jo ylikierroksilla, koska eri säädöksiä ja niihin liittyviä velvoitteita alkaa olla niin paljon. Laajemmin ajateltuna tämä uusi datan sääntelyviidakko voi jopa pahentaa hallitusten välisiä kansainvälisen kaupan jännitteitä, huomauttaa Etlan johtava tutkija Timo Seppälä.

Säädösehdotusten perimmäisenä tarkoituksena on laatia yhteinen datasisämarkkina, jossa turvataan muun muassa tasaväkisemmät oikeudet koskien pääsyä dataan ja sen hyödyntämistä. Tavoitteet tukevat datan jakamiseen liittyviä käytänteitä.

Kääntyykö sääntely omia tavoitteitaan vastaan?

Datasääntelyn velvoitteet ja niiden rikkomisesta seuraavat sanktiot kohtelevat yrityksiä eri tavalla. Säädösten rikkomisesta voi seurata hallinnollinen sakko, jonka suuruus on enintään 20 miljoonaa euroa tai 4 % yrityksen globaalista liikevaihdosta sen mukaan, kumpi on suurempi. Tämä herättää kysymyksiä, kääntyykö sääntely itseään vastaan. Ainoita, jotka kykenevät selviämään säädösten velvoitteista riittävällä oikeusvarmuuden asteella ovat digijätit, joita sääntelyllä nimenomaan pyritään kaitsemaan.

Jos yritykset eivät tunnista saamaansa etua datan avaamisesta vaan näkevät pelkkiä kustannuksia, datan avaaminen voi lässähtää, Etlan Timo Seppälä toteaa.

‒ Suurimmat yritykset saattavat jatkossa suunnitella laitteensa niin, että ne eivät kerää dataa lainkaan, jolloin vältetään sääntelyn piiriin joutuminen. Tällöin datasääntely voisi hidastaa merkittävästi digivihreään siirtymään tarvittavan digitaalisen infrastruktuurin kehittymistä, Seppälä pohtii.

Mattila Juri, Seppälä Timo, Bützow Alexander, Hynönen Kalle & Puittinen Mika: Teollisuuden sopimukset, uusi datasäädös ja digivihreä siirtymä (Etla Muistio 110)