Väitös: Veren korkealla uraattipitoisuudella sekä suotuisia että haitallisia vaikutuksia verenkiertoelimistössä ja munuaisissa

Kurra selvitti väitöstutkimuksessaan koe-eläinmallin avulla mekanismeja, jotka voisivat selittää hyperurikemian yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin ja krooniseen munuaisten vajaatoimintaan. Lisäksi selvitettiin normaalirajoissa olevan uraattitason yhteyttä verenkiertoelimistön toimintaan terveillä koehenkilöillä.

Sydän- ja verisuonisairaudet sekä krooninen munuaisten vajaatoiminta ovat kasvava terveysongelma länsimaissa, ja elintason nousun myötä sama trendi on nähtävissä myös useissa kehittyvissä maissa. Nämä sairaudet esiintyvät tavallisesti yhdessä erilaisten elintapoihin liittyvien riskitekijöiden kuten kohonneen verenpaineen, ylipainon sekä tyypin 2 diabeteksen kanssa.

Myös tavallisimmin kivuliaaseen niveltulehdukseen, kihtiin, yhdistetty hyperurikemia on varsin yleinen löydös sydän- ja verisuonitauteja sekä kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, ja valtaosalla näistä potilasta uraattitasot ovat vain marginaalisesti koholla ilman kihtioireita.

— Korkean uraattipitoisuuden aiheuttamien muutosten taustalla olevien vaikutusmekanismien ymmärtäminen on tärkeää, jotta mahdollinen hyperurikemian lääkehoito voidaan kohdistaa oikea-aikaisesti oikeisiin potilaisiin, Kurra toteaa.

Hyperurikemia on tavallisimmin seurausta heikentyneestä munuaistoiminnasta ja/tai lisääntyneestä uraatin muodostumisesta muun muassa ravintoperäisen proteiinin sekä elintarviketeollisuudessa makeutusaineena käytetyn fruktoosin runsaan saannin seurauksena. Myös monet muut ravintoaineet ja tietyt yleisesti käytetyt lääkkeet (kuten diureetit) vaikuttavat veren uraattitasoihin.

Uraattipitoisuuden nousu on usein yhteydessä eri sairaustiloissa lisääntyneeseen hapetuskuormitukseen (oksidatiivinen stressi), jonka sivutuotteena uraattia muodostuu tavanomaista enemmän. Toisaalta tiedetään myös, että erilaisissa elimistön stressitilanteissa sekä tiettyjen neurologisten sairauksien yhteydessä kohonneella uraattipitoisuudella voi olla jopa suotuisa oksidatiivista stressiä vähentävä vaikutus.

Ihmisen uraattipitoisuudet ovat korkeammat kuin valtaosalla muista nisäkkäistä johtuen ihmisillä aikoinaan tapahtuneesta uraattia hajottavan urikaasi-entsyymin mutaatiosta. Nyt tehdyssä tutkimuksessa hyödynnettiin jo aikaisemmin kehitettyä koe-eläinmallia, jossa koe-eläiminä käytetyille rotille aikaansaatiin ihmisen hyperurikemiaa jäljittelevä tila antamalla ravinnon mukana urikaasin estäjää.

Tutkimus osoitti, että koe-eläimillä kohtalainen hyperurikemia vaikuttaa eri tavoin eri verisuonissa ja vaikutukset ovat erilaisia terveillä ja munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla rotilla. Jotkut havaituista vaikutuksista olivat jopa suotuisia mahdollisesta lisääntyneestä antioksidanttikapasiteetista johtuen.

Vapaaehtoisilla koehenkilöillä tehdyssä kliinisessä osatyössä havaittiin, että korkeampi, vaikkakin viiterajoissa oleva, veren uraattipitoisuus liittyy lisääntyneeseen valtimojäykkyyteen, mikä on havaittavissa jo ennen kliinisesti todettavaa verenpaineen nousua tai muita sydän- ja verisuonisairauksien merkkejä.

— Tämä yhteys saattaa osaltaan selittää korkeampiin uraattipitoisuuksiin liittyvää lisääntynyttä sydän- ja verenkiertoelimistön riskiä, Kurra toteaa.

Lääketieteen lisensiaatti Venla Kurran sisätautiopin alaan kuuluva väitöskirja Uric acid, cardiovascular function, and the kidney tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 4.11.2022 klo 12.00 alkaen Arvo-rakennuksen auditoriossa F114, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä toimii dosentti Niina Koivuviita Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Ilkka Pörsti Tampereen yliopistosta.