Koronavirustestien luotettavuudessa on eroja - huomioitava testimenetelmien valinnassa

Diagnostisilla laboratorioilla on ollut koronapandemian aikana ennennäkemättömän tärkeä rooli osana pandemian seurantaa ja WHO:n suosittamaa testaamisen, jäljittämisen ja tautitapausten eristämisen strategiaa. Lisäksi laboratoriot ovat tuottaneet tietoa epidemian kulusta selvittämällä SARS-CoV-2 eli koronaviruksen vasta-aineiden yleisyyttä väestössä ja virusmuunnosten tunnistamiseksi tehdyillä testeillä.

LL Maarit Ahava selvitti väitöstutkimuksessaan terveydenhuollossa tehtävien RT-PCR- ja toisaalta kaupallisten antigeenitestien, joita myös niin sanotut kotitestit ovat, herkkyyttä ja tarkkuutta tunnistaa koronavirustartunta. Tutkimustulosten perusteella voidaan arvioida testien käyttökelpoisuutta eri tilanteissa sekä niiden mahdollisia rajoitteita.

Tiheä testaus tarpeen

Koronapandemian aikana menetelmät, joilla havaitaan elimistöstä koronaviruksen perimäainesta eli RNA:ta, viruksen antigeenejä tai virusta vastaan muodostuneita vasta-aineita, ovat kehittyneet poikkeuksellista tahtia.

Testeihin liittyy silti edelleen myös rajoitteita ja koronavirustestien herkkyys ja tarkkuus vaikuttavat siihen, minkälaisiin käyttötarkoituksiin eri testimenetelmät soveltuvat.

– Yleensä mikään testimenetelmä ei tunnista sataa prosenttia kaikista tautitapauksista. Tutkimuksemme mukaan laboratoriossa suoritettavat RT-PCR-testitkään eivät tunnista aivan kaikkia tautitapauksia, Ahava kertoo.

Tämä voi hänen mukaansa johtua esimerkiksi siitä, että näytteenotto ei ole onnistunut hyvin tai että näytteenotto on ajoittunut hetkeen, jolloin viruksen eritys on vielä hyvin vähäistä.

– Testaamamme pika-antigeenitestit, jonka tyyppisiä myös kotitestit ovat, tunnistavat puolestaan noin 80–83 prosenttia RT-PCR-testin löytämistä tautitapauksista, Ahava täsmentää.

Hän muistuttaa, että negatiiviseen pika-antigeenitestitulokseen ei voi sokeasti luottaa ja tiheä uudelleentestaus on monesti tarpeen tautitapausten tunnistamiseksi.

Sen sijaan uudentyyppinen antigeenitesti, jolla antigeeniä havaitaan seeruminäytteestä, oli tutkimuksen mukaan varsin herkkä ja tarkka tunnistamaan akuutin taudin. Sen herkkyys lähenteli RT-PCR:n herkkyyttä tutkittaessa näytteitä, jotka oli otettu kahden viikon kuluessa oireiden alusta.

– Tämä testimenetelmä on tosin niin uusi, ettei se ole vielä laajamittaisesti käytössä, Ahava huomauttaa.

Tutkimuksen tulokset vahvistavat Ahavan mukaan mikrobiologisen seurannan ja diagnostisten testien suorituskyvyn arvioinnin merkityksen.

– Kun ihmiskunta kohtaa kokonaan uuden taudinaiheuttajan, tarvitaan potilaiden hoidon turvaamiseksi ja päätöksentekijöiden nopean reagoinnin mahdollistamiseksi hyvin nopeasti tietoa taudinaiheuttajan ominaisuuksista, epidemian etenemisestä ja testimenetelmien suorituskyvystä, hän summaa.

Ei turhille antibiooteille

Ahava selvitti väitöstyössään myös vakavien bakteeri-infektioiden yleisyyttä sairaalassa hoidetuilla COVID-19-potilailla.

Veriviljelypositiivisia ja mikrobiologisesti varmennettuja keuhkokuumeita todettiin vain 6,8 prosentilla potilaista.

– Tuloksella on merkitystä antibioottihoitoa harkitessa ja se voi rohkaista antibioottihoidosta pidättäytymiseen, Ahava pohtii.

Näin voidaan hänen mukaansa osaltaan taistella kasvavaa antibioottiresistenssiä vastaan.

– Antibioottiresistenssi on myös pandemia, ja sitä pidetään yhtenä vakavimmista maailmanlaajuisista terveysuhista. Kaikki keinot sen hillitsemiseksi ovat tarpeen, mukaan lukien harkittu ja hyvin kohdennettu antibioottien käyttö, Ahava painottaa.

Lisätietoja

 LL Maarit Ahava, HUS Diagnostiikkakeskus, HUSLAB, Kliininen mikrobiologia

maarit.ahava@hus.fi

040 7291332

LL Maarit Ahava väittelee 28. lokakuuta 2022 klo 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Clinical microbiology in the time of COVID-19 - Evaluation and application of SARS-CoV-2 laboratory diagnostics". Väitöstilaisuus järjestetään Meilahdessa Haartman-instituutissa luentosalissa 1 (osoite: Haartmaninkatu 3). Vastaväittäjänä on dosentti Eeva Broberg Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksesta (European Centre for Disease Prevention and Control, ECDC), ja kustoksena professori Olli Vapalahti.

Väitöskirja on sähköinen ja luettavissa Helda-palvelussa. 

Lisätietoja tilaisuudesta Helsingin yliopiston tapahtumakalenterissa.