Epävirallisen sektorin edunvalvonnalla tärkeä rooli sosiaaliturvajärjestelyiden laajentamisessa Tansaniassa

Tuoreessa Milla Nyyssölän (Labore) ja Roosa Lambinin (The Open University, Iso-Britannia, johtava kirjoittaja) julkaisussa tarkastellaan Tansanian sosiaaliturvajärjestelmää ja sen kehitystä epävirallisen talouden*) sektorilla työskentelevän työvoiman sosiaaliturvatarpeiden näkökulmasta. YK-yliopiston WIDER-instituutin julkaisemassa tutkimuksessa esitellään keskeiset sosiaalivakuuttamisen muodot, joita ovat esimerkiksi perinteiset virallisen sektorin sosiaalivakuutusjärjestelyt, epäviralliset paikallisyhteisöpohjaiset sosiaalivakuuttamisen muodot sekä epävirallisen sektorin työvoimalle tarjolla olevat sosiaaliturvan osat. Tutkimus valottaa erityisesti sitä, kuinka epävirallisen sektorin työntekijöille avoimet julkishallinnon tarjoamat sosiaalivakuutusjärjestelyt ovat syntyneet uraauurtavien lainsäädäntöuudistusten ja jatkuvasti ruohonjuuritasolla kehittyvien epävirallisten vakuutusten kautta. 

Korona kasvatti työntekijöiden määrää epävirallisella sektorilla

Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa valtaosa väestöstä saa toimeentulonsa epävirallisessa taloudessa, jossa työskenteleminen on epävarmempaa kuin virallisella sektorilla. Kolmasosa perheistä eli naisjohtoiset yksihuoltajaperheet ovat merkittävä riskiryhmä. Samanaikaisesti epävirallisen työvoiman määrä kokonaistaloudessa on ollut pikemminkin kasvamaan kuin vähenemään päin. Osasyynä tähän on ollut koronapandemian aiheuttama epävarma taloustilanne. Sosiaaliturvan laajentaminen kattamaan myös epävirallisen talouden työntekijät on jatkuva, vaikea haaste erityisesti kehittyvissä maissa. Tansaniassa – kuten useassa muussa Saharan eteläpuolisen Afrikan maassa – on otettu hallituksen tuella käyttöön innovatiivisia poliittisia uudistuksia epävirallisten työntekijöiden sosiaaliturvan laajentamiseksi, mutta näiden vaikuttavuutta ei ole aiemmin juurikaan tutkittu.

Tansanian työväestöstä edelleen vain pieni osa on sosiaaliturvan piirissä

Käsillä oleva tutkimus osoittaa, että epävirallisen työvoiman tarpeisiin suunnitelluissa uusissa vakuutuspaketeissa on ongelmia. Niihin liittyvät ongelmat rajoittavat huomattavan paljon sitä, kuinka suuri osa väestöstä pääsee sosiaalivakuutusten piiriin ja miten suppeasti erilaisia etuuksia nämä vakuutukset ottajilleen tarjoavat. Tämän lisäksi omakustannusosuus ei vastaa niitä tarvitsevan väestön vakuutusmaksukykyä, eivätkä saatavat korvaukset ole riittäviä tai tarpeenmukaisia vakuutuksen ottajille. Täten on mahdollista, että epävirallisen talouden työntekijät pitäytyvät suosittujen epävirallisten ammatti- tai paikallisyhteisöperustaisten sosiaalivakuutusjärjestelmien piirissä, joihin voi liittyä myös paljon rajoituksia, riskejä ja epävarmuutta, erityisesti makrotaloudellisten kriisien iskiessä. Huomionarvoista onkin, että vakuutusmarkkinan pirstaloituneisuus eri tasoille heikentää vakuutusrahastojen toiminnan taloudellista kestävyyttä.

Ihmisarvoinen työ on ihmisoikeuskysymys ja työntekijöiden paikallisella edunvalvonnalla on merkittävä rooli sen edistämisessä myös kehittyvissä maissa. Sosiaalivakuuttamisen kehittämisellä myös epävirallisessa taloudessa on suuri potentiaali parantaa globaalia hyvinvointia ja tarjota kansainvälisille työmarkkinoille enenevässä määrin reilusti kohdeltua työvoimaa. 

"Poliittisten päättäjien, erityisesti politiikan suunnittelussa, olisi tärkeää paremmin ymmärtää laajan, mutta huomattavan alivakuutetun epävirallisen sektorin työntekijöiden vakuuttamisen potentiaaliset hyödyt yhteiskunnalle sekä heidän vakuutustarpeittensa erityispiirteet”, summaa Laboren johtava tutkija Milla Nyyssölä.

Tutkimuksessa on tehty Scoping Review -menetelmään perustuva, laajasti aihetta kartoittava analyysi, jossa on käyty läpi lukuisia materiaalilähteitä, kuten vertaisarvioituja akateemisia julkaisuja, politiikan ja poliittisten ohjelmien arviointeja, hallituksen asiakirjoja ja suunnitelmia, luotettavien tutkimusorganisaatioiden tuottamia tilastotietoja ja tietokantoja sekä  medialähteitä, kvantitatiivisia tietolähteitä ja indeksejä. Tutkimuksessa perehdyttiin myös erilaisiin hallitusohjelmiin, säädöksiin ja lakeihin sekä hallinnon mediatiedotteisiin aiheeseen liittyen.

Tutkimus “Incorporating informal workers into social insurance in Tanzania” tehtiin Suomen ulkoministeriön tuella ja se on osa YK-yliopiston WIDER-instituutin tutkimushanketta “Sustainable development solutions for Tanzania – strengthening research to achieve SDGs”.

Linkki tutkimukseen: https://www.wider.unu.edu/publication/incorporating-informal-workers-social-insurance-tanzania

Linkki tutkimushankkeeseen: https://www.wider.unu.edu/project/sustainable-development-solutions-tanzania-%E2%80%93-strengthening-research-achieve-sdgs

Tutkimuksesta on lisäksi muokattu luku kirjaan, joka julkaistaan YK:n sosiaalisen kehityksen tutkimusinstituutin (UNRISD) kirjaprojektissa nimeltä Emerging Trends in Social Policy from the South, jonka päätoimittavat Ilcheong Yi, Alexandra Kaasch, and Kelly Stetter. Kirjan julkaisee Bristol University Press vuonna 2023.

*) Epävirallisella taloudella viitataan sellaiseen lailliseen toimintaan, jota viralliset järjestelmät (esim. verotus, etuudet, rekisterit) eivät syystä tai toisesta kata. Epävirallinen talous on yhdistelmä epävirallista työtä tekeviä työntekijöitä ja epävirallisella sektorilla toimivia yrityksiä.