Kasvulla vakautta, politiikalla vastakohtaisuutta

Petteri Orpon (kok.) hallitus ilmoittaa lähtökohdakseen julkisen talouden vakaannuttamisen kasvua ruokkimalla. Ohjelmassaan hallitus tavoittelee velkaantumisen pysäyttämistä erityisesti työllisyyttä parantamalla. Tavoitetta ryyditetään ennätyssuurella kuuden miljardin säästötavoitteella vaalikauden aikana.

Kasvun ajuriksi nostetaan tuotekehitys- ja investointimenot, joita pyritään vahvasti lisäämään. Panostuksesta merkittävä osa suunnattaisiin yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin, myös sektoritutkimuslaitokset mainitaan. Agronomiliiton tavoitteena oli vauhdittaa TKI-panostukset kasvuun ja olemme tähän hallitusohjelman kirjaukseen tyytyväisiä. Erityistoiveemme oli saada ruoan vientiosaamisen koulutukseen merkittävä avaus. Viennistä hallitus puhuu yleisellä tasolla mutta asioiden toimeenpano jää jatkoselvitykseen.

Ennen vaaleja vaalivoittajien puheissa arvosteltiin - jopa vähäteltiin - vihreän siirtymän ja uusiutuvien luonnonvarojen merkitystä Suomelle. Orpon hallituksen ohjelmassa järkilinja on kuitenkin voittanut. Hallitus aikoo luoda hyvän toimintaympäristön vihreälle kasvulle. Sen takeeksi luvitusjärjestelmää yksinkertaistetaan ja nopeutetaan. Myös maankäyttösektorille ohjataan toimia, joilla on mahdollisuus kytkeä maaseutu paremmin nousevan vihreän kasvuaallon kyytiin. Tuore metsästrategia toteutetaan ja monia muita maaseutua sivuavia ohjelmia päivitetään. Asiantuntijoista koostuvan ruokapaneelin perustaminen on myönteinen avaus.

Hallitusohjelman maatalousosa on nuiva luettelo ja alan laaja merkitys huomioiden vankasti kiinni menneisyydessä. Hallitus lupaa toki uudistaa ruokaketjun tulonjakoa alkutuotannon eduksi. Kannattavuusongelma on todennettu mutta esitetyt keinot kaventavat koko ruokasektorin palvelemaan nykyhetken raaka-ainetuotannon asiaa. Hallitus lupaa johtaa tiedolla mutta tutustuminen esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Ruoka 2040 -visioon on jäänyt ohueksi. Luomua, kasvipohjaista tuotantoa tai uudistavaa viljelyä ei edes mainita. Onneksi huoltovarmuus ja ruokaturva nostetaan laajasti läpileikkaavaksi teemaksi ohjelman eri osissa.

Agronomiliiton jäsenten kannalta tavoitteissa on myös suoria uhkia. Hallinnon tuottavuusohjelmaa paisutetaan siten, että säästö on yhteensä 250 miljoonaa euroa. Tästä 18 miljoonaa kohdentuu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle. Vielä suuremmat talkoot on edessä sote-sektorilla ja kunnissa. Uusilta hyvinvointialueilta karsitaan jopa liki 2 miljardia euroa rahoitusta. Tämä uhkaa erityisesti ennaltaehkäisevää hoitoa, kuten laadukasta ravitsemusneuvontaa.

Etujärjestön näkökulmasta hallitus hakee vakavaa yhteenottoa vastakohtaisuutta korostamalla. Orpon hallitus haluaa kaventaa sopimisvapautta kytkemällä kaikki työehtosopimukset vientivetoiseen palkkamalliin. Paikallisen sopimisen todentaminen on sinällään sopimusyhteiskuntaa tukeva kirjaus mutta yritysten YT-velvollisuuksien nosto 50 työntekijän rajaan on hyvin ongelmallinen. Tämä merkitsee koulutettujen ja osaavien luottamushenkilöiden tarpeen olennaista kasvua. Etujärjestönä kannatamme sopimuspolitiikkaa. Sitä ei ole Suomen tilanteessa järkevää muuttaa sanelupolitiikaksi.

Hallitus valmisteluttaa työelämäkysymyksiä edelleen kolmikantaisesti mutta vahvistaa omaa veto-oikeuttaan. Erittäin hankala on tavoite työeläkejärjestelmän muutoksesta ja säästöistä. Tähän asti julkinen valta on katsonut työeläkkeiden kuuluvan työmarkkinaosapuolille.  Ansiosidonnainen työsuhdeturva heikkenee, samoin monet määräaikaisten työsuhteiden ehdot. Työsuhdeturvaa tukevien kassojen jäsenyys puntaroidaan uudelleen. Ajattelematonta on lopettaa vuorotteluvapaajärjestelmä ja aikuiskoulutustuki kokonaan.

Asiantuntijat ovat jo vuosikausia korostaneet väestöpolitiikan ohjaavuutta kaikessa päätöksenteossa. Tässä hallitusohjelmassa maahanmuuton sääntely ja uhkakuvat ohittavat työnteon ja yrityselämän tarpeet. Pahimmat julkisuudessa esiintyneet karikot on tasattu mutta henki hehkuu ideologista lähestymistapaa. Väestöpyramidimme vinojen rakenteiden sivuuttaminen voi tulla Suomelle kalliiksi tulevina vuosikymmeninä. Myös hehkutettu vihreä siirtymä tarvitsee osaajansa ja käytännön tekijänsä.

Orpon hallituksessa on osin uuden teollistamisohjelman tavoitetta ja imua. Toisaalta sen ankara säästötavoite ja pakonomainen halu kiihdyttää keskittävää kaupunkipolitiikkaa syövät onnistumisen mahdollisuuksia. Hallituksen sisäinen liima ei vaikuta kovin vahvalta. On mahdollista, että hallituksen työstä muodostuu monivuotinen repivien taistelujen kenttä.

AGRONOMILIITTO RY

Timo Kaunisto
toiminnanjohtaja
050 901 1640