Suomen ensimmäinen matkustajahöyrylaiva s/s Furst Menschikoff rakennettiin Turussa ja se aloitti vuonna 1837 liikenteen reitillä Pietari-Tallinna-Helsinki-Turku-Tukholma. Sen pituus oli 35 metriä ja höyrykoneessa oli 90 hevosvoimaa. Höyrylaivojen valtakausi alkoi nopeasti ja meri- sekä sisävesialueella purjehti pian kymmeniä matkustajahöyrylaivoja. Hyvin pian ne muuttivat ratkaisevasti logistiikan Suomessa. Tuhansien järvien ja saarten asuttaman maan liikenne esimerkiksi rikkonaisessa saaristossa parani kertaheitolla. Höyrylaivat kuljettivat tavaraa, eläimiä ja ihmisiä. Maan kehitykselle oli merkittävää ulkomaankaupan monipuolistaminen sekä viennissä että tuonissa. Höyrylaivat toivat eräänlaisen teknisen kehitysaskeleen hyvinvointiimme. 

Myös Suomen matkailu nojasi paljolti näiden valkokylkien tuomaan lisäarvoon jo silloin vahvasti luontomatkailuun nojautuen. Esimerkiksi kesäkaupunki Naantali oli silloisten venäläisen ylimystön kesämatkailukohde kylpylöineen. Suomen Matkailulehti kirjoitti vuonna 1899: ”Kunpa matkustavaiset ympäri maailmaa tietäisivät, että Turussa on muutakin koettavaa kuin Turun Linna, tuomiokirkko ja Hamburger Börs. Valkokylkiset höyrylaivat purjehtivat satojen saarten sivuitse kesäkaupunki Naantaliin, jonne toki myös pääsee viheliäistä kärrypolkua pitkin Turusta Raision kirkon sivuitse.”

1900-luvulla Saaristomerellä toimi satoja höyrylaivoja. Varustamoitakin oli lähes 200. 1800-luvun lopussa Naantalissa pysähtyi päivittäin yli 20 höyrylaivaa niiden toimiessaan Saaristomeren tärkeimpänä kuljetusmuotona. Kun sitten polttomoottorit valtasivat alaa, vähenivät höyrylaivat vähitellen. 1960-luvun lopulla matkustajahöyrylaivaliikenne loppui hetkellisesti, kunnes Merenkulkulaitoksen omistama T/A Turku sai uuden nimen s/s Ukkopekka vuonna 1986 ja aloitti jälleen Suomen matkailun perinteen jatkamisen Turun saaristossa.

Alus on historialtaan ainutlaatuinen. Se valmistui vuonna 1938 silloisen jäänmurtaja s/s Sisun piirrosten mukaan sovellutettuna. Koneeksi asennettiin Hitlerin aikanaan sotalaivaansa tilaama, Itävallassa vuonna 1935 rakennettu trippel-höyrykone. Jäävahvisteisena laivana se toimi sota-aikana muun muassa saksalaisten isännöimänä Utön ulkopuolella kovan pakkastalven haasteissa. Sukellusveneiden kuuntelulaitteiden asentaminen Suomenlahdelle ja Suursaaren lähistölle oli myös sen tehtäviä. Elämänlangan turvaaminen eli ruokakuljetusten turvaaminen aseistettuna saattajalaivana Tukholman ja Turun välillä oli tärkeä osa sen toimintaa. Sodan jälkeen Neuvostoliiton valvontakomissio otti sen hallintaansa valvoen rannikkolinnakkeiden toimintaa. Siitä johtuen sitä ei muiden sen ajan saaristohöyryjen tapaan luovutettu sotakorvauksena.

Nykyisen omistajansa Pentti-Oskari Kankaan perheen 37-vuotisen toiminnan aikana se on muun muassa mahdollistanut yli puolen miljoonan matkustajan purjehtimisen Suomen kesäpääkaupunki Naantaliin. Tänä kesänä se täytti kunniakkaat 85 vuotta, viimeisenä Suomen merialueella ja koko maan päivittäin reittiliikennettä tekevänä matkustajahöyrylaivana. Laivan kapteenina jatkaa perheen poika Karioskari Ukkopekka Kangas, joka aikanaan antoi nimen alukselle. 

Emerituskapteeni Kankaan mukaan höyrylaiva saatiin aikanaan Suomen valtiolta erittäin hyväkuntoisena. Sitä on pidetty kuin kukkaa kämmenellä, joten teknistä elinaikaa olisi varmaan vielä toiset 85 vuotta. Haasteena on kuitenkin vanhaa perinteistä ja aitoa vanhaa höyrylaivaa uhkaavat nykyajan kustannukset. Koronavuodet olivat alukselle enemmän kuin haastavat, mutta niistä selvittiin. Ainoana molempiin sotiin osallistunut laiva, joka vielä purjehtii Aurajoen rantamuureille ja Kuparivuoren kallioille tuoden tervehdyksen menneiltä ajoilta. Silloin kun vielä hitaat ja nostalgiset olivat kelvollisia.