Eija Pakarisen kiinnostuksen kohteena ovat olleet erityisesti luokkahuoneen vuorovaikutusprosessit ja opettaja-oppilassuhde sekä niiden yhteys oppilaiden koulutaitojen, motivaation, hyvinvoinnin ja sosiaalisten taitojen kehitykseen.

”Opetusvuorovaikutuksen kehittäminen eri kouluasteilla on tärkeää, sillä se on keskeinen tekijä, joihin koulussa voidaan vaikuttaa. Laadukas vuorovaikutus tukee oppimista ja hyvinvointia sekä vahvistaa oppimiseen kiinnittymistä”, Pakarinen painottaa. Lisäksi hän on tarkastellut opettajan työhyvinvointia, vanhempien ja opettajien välistä luottamusta sekä kodin ja koulun välistä yhteistyötä.

Pakarinen on toiminut Stressi ja vuorovaikutus luokassa (TESSI) -tutkimushankkeen varajohtajana. Pakarinen on Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) myöntämän Resilientti koulu ja koulutus (EduRESCUE) -konsortiohankkeen oppilaiden oppimista ja hyvinvointia tarkastelevan työpaketin toinen johtaja. Tutkimuksessa tarkastellaan koronapandemian heijastumista kouluyhteisön toimijoiden hyvinvointiin ja resilienssiin. ”Koronapandemia osoitti koulun merkityksen paitsi oppimisyhteisönä myös keskeisenä lasten ja nuorten hyvinvointia tukevana sosiaalisena yhteisönä”, kertoo Pakarinen.

Pakarinen väitteli psykologian tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2012. Hän on oppimisen ja opettamisen prosessien dosentti Itä-Suomen yliopistossa. Hän toimi Suomen Akatemian tutkijatohtorina vuosina 2015–2017, minkä jälkeen hän työskenteli tutkijana New York University Abu Dhabissa Arabiemiraateissa. Hän on työskennellyt apulaisprofessorina Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella vuodesta 2018. Lisäksi hän on työskennellyt apulaisprofessori II:na Stavangerin yliopistossa Norjassa.