Tänä kesänä valtakunnalliseen sinileväseurantaan kuului sisävesillä noin 240 havaintopaikkaa, joista noin puolessa ei havaittu lainkaan sinileväkukintoja. Hieman sinilevää esiintyi ainakin yhtenä ajankohtana 95 havaintopaikalla, runsaasti levää 24:llä ja erittäin runsaasti 8 havaintopaikalla. Rannikkoalueiden noin 100 havaintopaikasta 44:llä havaittiin hieman, 18:lla runsaasti ja 2:lla erittäin runsaasti sinilevää. Lisäksi kuluneen kesän aikana kansalaisilta tuli  Järvi-meriwikin ja Vesi.fi-palvelun kautta yli 2300 havaintoa, joista 70 prosentissa oli havaittu sinilevää. 

Järvien ja Itämeren sinilevätilanne on vaihdellut kuluneen kesän aikana säätilan vaihtelujen mukaisesti. Viileähkö alkukesä hillitsi sinileväkukintojen muodostumista, ja tilanne oli pääosin ajankohdalle tyypillinen. Juhannuksen jälkeen sään ja vesien lämmetessä sinileväkukinnat voimistuivat, ja huippu saavutettiin heinäkuun puolivälissä. Heinäkuun puolivälin jälkeen tilanne pysytteli pääosin ajankohdalla tyypillisenä. Elokuun alkupuolella tuulinen ja epävakainen sää piti sinilevän sekoittuneena vesipatsaaseen. Voimakkaat tuulet sekoittivat sedimenttiin varastoituneita ravinteita uudelleen vesipatsaaseen, ja lisäksi voimakkaat sateet huuhtoivat valuma-alueelta ravinteita sinilevien käyttöön, jolloin elokuun loppupuolella tuulten tyynnyttyä sinilevien pintakukinnat lisääntyivät taas jonkin verran. 

Sinileväkukintoja esiintyi kesän aikana runsasravinteisissa järvissä koko maassa. Itämeren rannikkoalueilla sinileväkukintoja esiintyi erityisesti eteläisellä ja lounaisella rannikkoalueella ja Saaristomerellä. 

Lähes koko Suomenlahden avomerialueella havaittiin kesän 2023 aikana runsaasti sinilevää. Viime vuosiin verrattuna sinileväkausi alkoi Suomenlahdella viikkoa tavanomaista aiemmin. Läntisellä Suomenlahdella sinilevää havaittiin runsaimmin kesäkuun lopussa. Helsingistä itään Suomenlahden avomerialueella havaittiin sinilevää laajoilla alueilla kesäkuusta elokuulle saakka. Myös Ahvenanmerellä sinilevähavaintoja tehtiin jo kesäkuusta alkaen ja edelleen elokuun loppupuolella. Pääaltaan pohjoisosassa laajimmat sinileväesiintymät olivat kesäkuun lopussa. Selkämerellä oli laaja sinileväesiintymä heinäkuun alkupuolelta elokuun alkupuolelle. 

Sinileväkukintojen riskiennuste toteutui 

Kesäkuun alussa annettu sinileväkukintojen riskinarvio perustui talven ja kevään ravinnetilanteeseen. Fosforiravinteen saatavuus ennustettiin suureksi laajalla merialueella. Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella sinileväkukintojen esiintymisen riski arvioitiin korkeaksi ja myös Selkämerelle ennustettiin sinileväkukintoja. Kuluvan kesän kukintariski toteutui pitkälti ennusteen esittämillä alueilla. 

Selkämerellä sinileväkukinnat ovat olleet viime vuosina runsaampia kuin mitä talven ravinnetilanne on ennustanut. Merenkurkun alueelta tehdyt sinilevähavainnot ovat myös lisääntyneet viime vuosina. Selkämeren happi- ja ravinnetilanteessa on tapahtunut muutoksia, jotka ovat voineet vaikuttaa sinilevälajistoon ja myös niiden kasvuun. Selkämeren ekosysteemissä tapahtuneiden muutosten osalta kaivataankin edelleen lisätietoa, mitä voisi hyödyntää sinileväkukintariskin ennustamisessa. 

Itämeren pääaltaan ravinnetilanne suosii edelleen sinileväkukintojen esiintymistä suuressa osassa Itämerta. Erityisesti fosfori pitää kukintariskiä korkealla. Itämeren tilan kehityksestä ei yksittäisten vuosien sinileväkukintojen esiintymisen perusteella voi kuitenkaan vetää johtopäätöksiä, sillä niiden esiintymisen riskialueilla ratkaisee ennen kaikkea kesän sääolot. 

SYKE seuraa sinilevien esiintymistä osana ympäristön tilan seurantaa 

Suomen ympäristökeskus SYKE seuraa sinilevien esiintymistä osana ympäristön tilan seurantaa ja julkaisee kesä-elokuussa viikoittain yleiskatsauksen sinilevätilanteesta sisävesillä ja Suomen läheisillä merialueilla. Sinilevien havainnointi jatkuu syyskuun loppuun asti, mutta viikoittainen valtakunnallinen tiedotus päättyy elokuun lopussa.  

Sinileväkukintojen tyypillinen esiintymisaika on kesä–heinäkuun vaihteesta elokuuhun. Loppukesällä viileät yöt yleensä madaltavat vesien pintalämpötiloja, mikä voi hillitä sinileväkukintojen esiintymistä. Myös valon määrän vähentyminen hillitsee sinilevien kasvua. Runsaitakin sinileväkukintoja voi esiintyä kuitenkin vielä syyskuussa ja heikohkoja kukintoja vielä loka–marraskuussa. Mikäli sinilevillä on käytettävissä riittävästi ravinteita, sinileväkukinta voi jatkua vielä jääpeitteenkin alla. Hajoavista sinileväsoluista vapautuva fykosyaniini-väripigmentti voi värjätä vettä ja rantoja sekä talvella jäärailoja turkoosiksi tai sinertäväksi, ja muodostaa turkoosia maalimaista massaa rannoille. Hajoavasta sinilevämassasta voi myös aiheutua epämiellyttävää hajua. 

Valtakunnallista sinileväseurantaa on tehty vuodesta 1998 lähtien. SYKE tekee seurantaa yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) ja kunnallisten ympäristöviranomaisten kanssa. Myös Suomen Rotary on mukana sinileväseurannassa jo neljättä vuotta. Kansalaiset voivat osallistua seurantaan lähettämällä havaintojaan Havaintolähetti-sovelluksen kautta Järvi-meriwikiin tai vesi.fi-sivuston sinilevätilanteen karttapalvelun kautta. 

Suomen läheisten merialueiden sinilevätilanteesta saatiin tietoa satelliittikuvista, Rajavartiolaitokselta, merentutkimusalus Arandalta, Utön ilmakehä- ja merihavaintoaseman sinilevien lajisto-, biomassa- ja pigmenttimittauksista sekä risteily- ja kauppalaivoilta, joihin on asennettu Alg@line-laitteisto. Ilmatieteen laitoksen meripalvelu toimitti ajankohtaista tietoa meriveden pintalämpötilasta. Sinilevälauttojen ajelehtimisennusteet laadittiin viikoittain SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen meripalvelujen yhteistyönä. Tänä vuonna satelliittihavaintoja hyödynnettiin merialueiden lisäksi myös 62 järvialueella. 

SYKE kiittää kaikkia sinilevähavainnointiin osallistuneita tahoja tärkeästä yhteistyöstä! 

Valtakunnallinen levätiedotus

• Valtakunnallinen leväseuranta (Järvi-meriwiki) 

• Itämeri.fi-levähavaintosivu 

• Havaintolähetti 

• Levätilannekooste 

Kesän satelliittihavainnot löytyvät TARKKA-palvelusta 

• Satelliittihavaintojen karttapalvelu TARKKA 

Utön ilmakehä- ja merihavaintoasema sekä Alg@line-seuranta 

• Utön laji- ja pigmenttitulokset 

• Alg@line-automaattihavainnot laivoilta 

• FINMARI, Suomelaisen merentutkimuksen yhteenliittymä 

• JERICO-RI, Eurooppalainen rannikko-observatorioiden verkosto