Väitös: Puolisulkuharjoitteet tarjoavat yksilöllisiä harjoitusvasteita ja äänen tasapainoa

Äänenkäyttö ja äänen terveys voivat vaikuttaa vuorovaikutukseen muiden kanssa ja siten yksilön sosiaalisiin suhteisiin, opiskeluun, työsuoritukseen ja työssä viihtymiseen. Ääni on keskeinen osa viestintäämme ja työssäjaksamistamme varsinkin ammattiäänenkäyttäjille, kuten opettajille, varhaiskasvattajille ja muille puhetyötä tekeville. Erityisesti ääniammattilaisten ääniongelmien yleisyys on jo hyvin tunnettu tosiasia. Äänen harjoittaminen on yksi keino ääniongelmien ehkäisemiseen.

Puolisulkuharjoitteet ovat osoittautuneet vaikuttaviksi työkaluiksi äänentuoton ja äänenlaadun parantamisessa. Jaana Tyrmi tutki väitöskirjassaan monipuolisesti puolisulkuharjoitteiden vaikutuksia äänilähteeseen ja ääntöväylään. Tutkimustulokset avaavat uusia näkökulmia äänen hyvinvointiin ja tarjoavat käytännön työkaluja äänenharjoittamiseen.

Puolisulkuharjoitteet, eli semiokluusiot (SOVT), ovat ääniharjoittelun peruspilareita. Nämä harjoitteet osittain kaventavat tai pidentävät ääntöväylää ja siten lisäävät ilmavirtausvastustusta. Ilmavirtaus väylästä pienenee ja äänihuulten yläpuolinen ilmanpaine kasvaa. Virtausvastusta voidaan lisätä esim. ääntämällä kapeaan pilliin tai putken kautta veteen (ns. vesivastusharjoite). Tutkimuksessa verrattiin erilaisten harjoitteiden vaikutuksia harjoitusvasteisiin äänikoulutetuilla ja kouluttamattomilla henkilöillä.

Väitöstutkimuksen mukaan erityisesti kokeneet äänenharjoittajat voivat hyötyä pienemmän virtausvastuksen antavista puolisulkuharjoitteista.

– Hyöty seuraa todennäköisesti siitä, että harjaantunut äänenkäyttäjä kykenee säätämään ääntöväylän ja kurkunpään välisiä suhteita. He sopeuttavat äänentuoton siten erilaisiin virtausvastuksiin, Tyrmi toteaa.

Äänen kuormituksesta tarvitaan lisää tutkimusta

Tutkimuksen mukaan vesivastusharjoittelussa käytetyt lasinen Resonaattoriputki ja taipuisa silikoninen Lax Vox -putki eivät eroa oleellisesti virtausvastusominaisuuksiltaan. Näin ollen putken valinta voi perustua harjoittajan mieltymyksiin. Vesivastusharjoituksissa virtausvastusta voidaan säädellä putken upotussyvyyden avulla. Syväupotusta on pidetty mahdollisesti äänielimistöä kuormittavana.

– Väitöstutkimukseni mukaan syväupotus nosti ääntöön tarvittavaa ilmanpainetta ja lisäsi äänihuulten kontaktia saman verran kuin voimakkaan äänen tuottaminen. Toisaalta ilmanpaineen kasvu ääntöväylässä keventää äänentuottoa. Tavoista mitata äänen kuormitusta tarvitaankin lisää tutkimusta, Tyrmi sanoo.

Äänen kuormitustestin jälkeen äänen voimakkuus kasvoi ja hälymäärä lisääntyi. Palautuminen vähensi äänen hälyä. Äänen palautumisessa käytettyjen äänilevon, nasaaliharjoitteen ja vesivastusharjoitteen vaikutukset eivät eronneet toisistaan merkitsevästi.

Puolisulkuharjoitteet tarjoavat yksilöllisiä harjoitusvasteita, jotka voivat vaikuttaa erilaisia kanavia pitkin. Esimerkiksi ilmanpaineen kasvun aiheuttama mekaaninen venyminen kudoksissa voi aktivoida lihaskäämin ja lisätä lihaksen supistusvoimaa. Toisaalta tiedetään, että matalataajuusvärähtely, jollaiseksi voidaan tulkita myös vesivastusharjoitteen tuottama veden kuplinnasta aiheutuva ilmanpaineen rytminen vaihtelu ääntöväylässä, voi joko aktivoida tai rentouttaa lihaksia. Lisäksi aerobisen harjaantuneisuuden, yksilön kyvyn sopeutua kehollisiin ja äänellisiin ärsykkeisiin sekä äänenharjoittajan kokeneisuuden tiedetään yleisesti vaikuttavan harjoitusvasteisiin.

Puolisulkuharjoitteen valinnassa on tärkeää, että valittu harjoite on tavoitteen ja yksilöllisten tarpeiden mukainen. Ohjeistuksen merkitys korostuu valinnassa.

Väitöstilaisuus perjantaina 19. tammikuuta

Filosofian maisteri Jaana Tyrmin vokologian alaan kuuluva väitöskirja Nasaaleista vesivastukseen : Vertaileva tutkimus semiokluusioharjoitusten vaikutuksista ääneen tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 19.1.2024 klo 12 alkaen. Paikkana on keskustakampus, Linna-rakennuksen Sali K103 (Kalevantie 5, Tampere). Vastaväittäjänä toimii yliopistonlehtori Sofia Holmqvist-Jämsén Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Anna-Maria Laukkanen yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta, Tampereen yliopisto.