Cozy crime on suosittu laji vaikeina aikoina – Murhatun rakastajan tapaus on sen puhdasverinen edustaja

Murhatun rakastajan tapaus muistuttaa Richard Osmanin ja S. J. Bennetin kirjoja, jotka ovat olleet suosittuja myös Suomessa etenkin viime vuosina. Cozy crime -lajityypin hengessä kirja ei mässäile verisillä yksityiskohdilla, vaan rikoksia ratkotaan lempeässä hengessä. Lynn Messina itse vertaa kirjojaan myös Jane Austenin kirjoihin, sillä niissä on aikakauden tapainkuvausta. Sarja yhdistää lempeän viihdyttävsti kutkuttavia murhamysteereitä ja historiallista ajankuvaa 1800-luvun Lontoosta Agatha Christien Neiti Marplen hengessä.

Kohtalon ärsyttävästä oikusta ujo ja yhä naimaton neiti Beatrice Hyde-Clare on rakastunut päätä pahkaa hänen armoonsa Kesgraven herttuaan. Hän janoaa kiivaasti mitä tahansa muuta ajateltavaa tavoittamattoman rakkauden kohteensa sijaan. Epäselvä kuolemantapaus sopisi tarkoitukseen kerrassaan mainiosti. 

Kuin onnenkantamoisena taannoiselta kartanovierailulta tuttu nuorimies ilmestyy vierailulle Bean luokse. Miehellä on järkyttäviä uutisia: hänen morsiamensa äidin rakastaja on samana aamuna menehtynyt tuskallisen kohtauksen jälkeen, ja kaikki merkit viittaavat myrkytykseen. 

Bea ryhtyy tutkimaan herra Wilsonin epäilyttävää kuolemaa, ja eipä aikaakaan, kun hänen avukseen ilmaantuu entistäkin yhteistyöhaluisempi Kesgraven herttua. 

“Neiti Hyde-Clare”, herttua sanoi tiukasti yrittäen saada takaisin
Bean huomion, joka oli ilmiselvästi karannut. “Huolimatta
siitä, mitä ajattelette minusta, minä todella tunnen kurtistettujen
kulmien eri merkitykset, ja juuri nyt teidän kulmanne ovat rypistyneet
keskittymisen vuoksi. Olette samaan aikaan sekä keskittynyt
että poissaoleva. Haluaisin tietää, mistä on kyse.”
Voi, niin varmasti haluaisitte, Bea ajatteli kyynisesti. Hän tiesi
täsmälleen kuinka lujasti mies vastustaisi sitä, mitä hän parhaillaan
pohdiskeli. Mutta asia ei kuulunut tälle, sillä hän ei merkinnyt
miehelle muuta kuin hämmentävää pakkomiellettä ja hän
oli noudattanut antamaansa lupausta. Herra Wilsonin kuollut
ruumis ei ollut osunut hänen tielleen sattumalta. Herra Skeffington
oli tarkoituksella asettanut sen hänen eteensä. Kunpa
herttua vain olisi ollut tarpeeksi nokkela ja sisällyttänyt heidän
sopimukseensa myös harkitusti kohdatut ruumiit.
Se, että hänellä oli tutkimuksensa, sai Bean tuntemaan, että
hänen tilanteensa oli parempi kuin herttuan. Miehellä oli ihastuttava
lady Victoria koko tympeässä täydellisyydessään ja siloisessa
kauneudessaan, ja Bealla oli päämäärä, tarkoitus ja mielenkiintoinen
haaste.
Bea kääntyi odottavan herttuan puoleen ja vastasi rehellisesti.
“Nuuska.”

Jos satunnaiselta vaikuttava vastaus oli yllättänyt Kesgraven, ei
hänen ilmeensä paljastanut sitä. “Nuuska?” mies kysyi tyynesti.
“Kyllä, ajattelen nuuskaa”, Bea sanoi hitaasti katsellen miestä
samalla harkiten.

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus
Aula & Co 2024.
Suomentanut Nelli Hietala.
Kannen on suunnitellut Noora Karlsson.