Sijoitussalkun luontojalanjälki mitataan ensimmäistä kertaa Suomessa

Jyväskylän yliopiston tutkijat ja Suomalainen Tiedeakatemia selvittävät yhdessä Tiedeakatemian luontojalanjäljen. Merkittävin osa selvitystä on Tiedeakatemian mittavan sijoitusportfolion luontojalanjäljen laskeminen. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Suomessa kehitetään mittari sijoitussalkun luontovaikutuksille. Projektin päätteeksi menetelmä julkaistaan avoimeen käyttöön.

Selvityksessä käydään läpi sijoitusportfolion yritykset ja arvioidaan niiden vaikutukset luontoon. Arvioinnissa hyödynnetään raporttien ja tieteellisten tutkimusten lisäksi muun muassa MSCI ja Sustainalytics -analyysiyhtiöiden sekä kansainvälisten tietokantojen tuottamaa dataa sijoitussalkun yrityksistä.

"Kehitämme Jyväskylän yliopistossa organisaatioiden luontojalanjäljen eli luontohaittojen laskentaa, ja paras tapa kehitystyölle on käyttää edelläkävijäorganisaatioita niin sanottuina elävinä laboratorioina. Emme ole aikaisemmin analysoineet Suomalaisen Tiedeakatemian kaltaista organisaatiota ja siksi olemme iloisia voidessamme ryhtyä tähän yhteistutkimushankkeeseen", kertoo Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdomin johtaja Janne Kotiaho.

Jyväskylän yliopiston tutkijat laskevat myös Tiedeakatemian varsinaisen toiminnan, kuten hankintojen, matkustamisen ja energiankulutuksen luontojalanjäljen. Maaliskuussa käynnistyneen tutkimusprojektin on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. Aiemmin Jyväskylän yliopisto on tehnyt kokonaisarviot muun muassa S-ryhmän, Tampereen kaupungin sekä valtion julkisten hankintojen luontojalanjäljistä.

Luontokato uhkaa myös taloutta

"Suorat maankäytön aiheuttamat luontohaitat on helppo ymmärtää ja niitä osaamme jo mitata, mutta kun puhutaan epäsuorista luontohaitoista, joita kulutuksemme tai vaikka sijoituksemme aiheuttavat, ei haitan hahmottaminen ole niin selvää. Erityisesti sijoitusten luontohaitta on toistaiseksi lähes tutkimatonta maaperää luontohaittojen laskennassa ja luulemme, että tällä saralla on vielä tieteellisesti kiinnostavia löydöksiä tehtävissä", Janne Kotiaho summaa.

Luontojalanjälki mittaa ihmistoiminnan, kuten tuotteen, yrityksen tai kuluttajan vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen. Toisin kuin ilmaston lämpenemiseen keskittyvä hiilijalanjälki, luontojalanjälki huomioi ilmastonmuutoksen lisäksi myös maankäytön, saasteet, luonnonvarojen hyödyntämisen ja vieraslajien leviämisen.

Luontojalanjäljen mittayksikkö on luontoekvivalentti (BDe) eli osuus maailman eliölajeista, jotka todennäköisesti häviävät tarkasteltavan toiminnan seurauksena.

Luontojalanjäljen arvioinnilla voidaan ehkäistä luontokatoa, joka aiheuttaa eliölajien kuolemista sukupuuttoon ja luonnon ekosysteemien vaarantumista. Luontokato on vahingollista myös luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvalle talousjärjestelmälle.

Yli 50 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta on riippuvainen luonnosta ja sen tarjoamista palveluista. Maailman talousfoorumi arvioi tammikuussa luontokadon ja ekosysteemien romahtamisen yhdeksi vakavimmista maailmanlaajuisista riskeistä.

Luontokadosta kärsivät eniten maa- ja metsätalous, kalastus, elintarviketuotanto, energiantuotanto ja rakentaminen. Esimerkiksi puun, kuitujen ja lääkekasvien saatavuus voi heiketä ja hinta nousta. Pölyttävien hyönteisten väheneminen taas voi häiritä ruoantuotantoa.

”Meidän pitää kantaa vastuuta siinä missä muidenkin. Tavoittelemme oman luontojalanjälkemme pienentämistä, ja jotta voimme sen tehdä, meidän täytyy ensin tietää, millainen se on. Luontokadon hillitseminen on kaikkien asia, myös meidän”, Suomalaisen Tiedeakatemian pääsihteeri Pekka Aula toteaa.