Työttömien yhdistykset – protestiorganisaatioista yhteiskunnallisen vakauden tuottajiksi

Suhtautuminen työttömyyteen on vaihdellut Suomessa eri aikoina. Tämä on näkynyt joskus työttömyyteen liittyneenä moralismina, joskus taas työ on nähty universaalina oikeutena. Samalla myös työttömyys on määrittynyt uudelleen yhteiskunnallisena ongelmana ja siihen liittyneinä politiikkatoimina.

Historiallisesti työttömien yhteiskunnallinen liikehdintä on ollut Suomessa suhteellisen vähäistä ja samalla sen vaikutukset työttömyyttä koskevaan politiikkaan ja keskusteluun ovat olleet satunnaisia. Tämän vuoksi myös työttömien liikkeisiin on kohdistettu varsin niukasti tutkimusta, joten käsillä olevalle väitöstutkimukselle oli olemassa selvä tieteellinen tarve.

1990-luvun lama toi työttömien yhdistykset

1990-luvun ennätyksellisen syvä talouslama muutti radikaalisti kuvaa työttömyydestä. Työttömät alkoivat perustaa innokkaasti yhdistyksiä ammattiyhdistysliikkeen tuella, mutta toiminta alkoi hiipua 1990-luvun puoliväliin mennessä työllisyystilanteen parantuessa.

Monet työttömien yhdistykset jatkoivat kuitenkin toimintaansa aina 2020-luvulle saakka. Niiden toiminta oli samalla muuttunut ja ne alkoivat muistuttaa monen mielestä lähinnä työvoimaviranomaisia. Samalla työttömät vieraantuivat yhä enemmän yhdistysten toiminnasta.

Mitä työttömien yhdistyksille tapahtui?

Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että työväenluokkaisilla liikkeillä, kuten työttömien yhdistyksillä, on oma erityinen kollektiivisen toiminnan logiikkansa. Tämä näkyi tutkimuksessa työttömien yhdistysten opportunistisina strategioina, jotka pakottivat ne mukautumaan tärkeimpien liittolaistensa intresseihin. Samalla alkuperäinen, jäsenistön kollektiiviseen voimaan perustunut vaikutusvalta oli menetetty.

Samalla kuitenkaan työttömyyteen ja siihen liittyvään eriarvoisuuteen kuuluvat kysymykset eivät ole poistuneet, vaan ne ovat saaneet uudenlaisia muotoja uusissa populistisissa liikkeissä.

Yhdistykset ovat lisänneet yhteiskunnallista vakautta

Yhdistysmuotoinen toiminta on ollut tyypillistä Suomelle ja lisännyt omalta osaltaan yhteiskunnallista vakautta yhdistysmuotoisuuden kesyttäessä erilaisia yhteiskunnallisia konflikteja. Onko työttömien yhdistyksillä kuitenkaan enää joukkovoimaan perustuvaa protestipotentiaalia, jos yhteiskunnallinen tilanne muuttuu taas äkillisesti? Minkälaisia kollektiivisen toiminnan muotoja työttömyys saa mahdollisesti aikaan nyt 2020-luvulla? Tämän tiedostaminen on tärkeää erityisesti lakkokeväänä 2024.

FM Jyrki Halmeen sosiologian väitöskirjan "Työttömien yhdistykset Suomessa - poliittisesta liikkeestä työvoimatoimistojen haarakonttoreiksi" tarkastustilaisuus pidetään 5.4.2024 alkaen klo 12.00 Seminaarinmäellä S-rakennuksessa. Vastaväittäjänä toimii professori emeritus Harri Melin (Tampereen yliopisto) ja kustoksena toimii yliopistonlehtori Petri Ruuskanen.(Jyväskylän yliopisto).

Linkki tutkimukseen:

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9978-0

Taustatietoa:

Jyrki Halme valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2004. Hän on saanut tutkimusta varten rahoitusta Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteelliseltä tiedekunnalta, jossa hän on toiminut myös tutkimusassistenttina. Työkokemusta Halmeella on tämän lisäksi järjestö- ja hanketoiminnasta. 

Lisätietoa: Jyrki Halme, 040 7276808, jylli.halme@gmail.com