Vähän liikkuvilla iäkkäillä on kohonnut riski lihaskadolle eli sarkopenialle

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin sarkopenian esiintyvyyttä ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä siihen kahdessa eri liikuntatutkimuksessa, joihin osallistui yli 60-vuotiaita henkilöitä. Eurooppalaisen alan työryhmän mukaan esisarkopenia voidaan todeta, jos lihasvoima on alentunut alle määritetyn raja-arvon, ja sarkopenia voidaan todeta, jos lihasvoiman lisäksi lihasmassa on alentunut alle määritetyn raja-arvon. 

Tutkimuksessa sarkopenian esiintyvyys kotona asuvilla 70–85-vuotiailla vähän liikkuvilla henkilöillä oli 3 % ja esisarkopenian esiintyvyys oli 11 %. Vastaavasti lonkkamurtumasta kuntoutuvilla yli 60-vuotiailla kotona asuvilla sarkopenian esiintyvyys oli 3 % ja esisarkopenian esiintyvyys oli 41 %. Itseraportoitu alhainen fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä kohonneeseen lihaskadon riskiin  molemmissa ryhmissä. Lisäksi vähän liikkuvien ryhmässä korkeampi ikä oli yhteydessä korkeampaan lihaskadon riskiin. 

”Oli hienoa havaita, että liikuntatutkimuksiin osallistuneiden keskuudessa sarkopenian esiintyvyys oli melko alhaista. Täytyy kuitenkin muistaa, että liikuntatutkimuksiin osallistuvat ovat yleensä kohtuullisen terveitä ja jo valmiiksi liikunnasta kiinnostuneita, mikä voi osaltaan selittää tutkimuksen alhaista sarkopenian esiintyvyyttä,” väitöskirjatutkija Onni Hämäläinen toteaa 

Lihasvoimaharjoittelun osalta iäkkäille suositellaan vähintään kahdesti viikossa tapahtuvaa lihasvoimaharjoittelua, jossa harjoittelu kohdentuu suuriin lihasryhmiin. Lisäksi aerobisen harjoittelun tulee olla kuormitukseltaan reipasta tai rasittavaa, jotta se vähentää sarkopenian riskiä. Kuormitukseltaan reipasta aerobista harjoittelua tulisi kertyä puoli tuntia viikossa, ja se voi olla esimerkiksi reipasta kävelyä, hiihtoa, tanssia tai muuta tehokkuudeltaan reipasta kävelyä vastaavaa liikuntaa. 

”Lihasvoima- ja kuntosaliharjoittelu kuuluu ja sopii kaikille ja se on myös turvallista iäkkäille. Jos kuntosaliharjoittelu ei ole tuttua, voi harjoittelun aloittaa ohjatussa ryhmässä. Kun pääsee ensimmäisen kynnyksen yli ja harjoittelu tulee tutuksi, on moni todella innostunut kuntosaliharjoittelusta”, sanoo itsekin kuntosaliryhmiä iäkkäille ohjannut Hämäläinen. 

Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa vuosina 2017–2020 toteutettuun PASSWORD-liikuntainterventiotutkimukseen osallistui 314 jyväskyläläistä kotona asuvaa 70–85-vuotiasta, jotka liikkuivat suositeltua vähemmän. Vuonna 2008–2012 toteutettuun ProMo-liikuntainterventiotutkimukseen osallistui 81 yli 60-vuotiasta henkilöä, jotka kuntoutuivat lonkkamurtumasta ja asuivat kotona. Molemmissa tutkimuksissa sarkopenia on määritetty ennen liikuntaohjelmien alkua toteutettujen puristusvoiman ja lihasmassan mittausten perusteella. Molemmissa tutkimuksissa fyysistä aktiivisuutta selvitettiin kyselylomakkeella. Lisäksi PASSWORD-tutkimuksessa fyysistä aktiivisuutta mitattiin viikon ajan kiihtyvyysanturimittarilla. PASSWORD-tutkimuksen on rahoittanut Suomen Akatemia. ProMo-tutkimuksen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö ja Kansaneläkelaitos. 

Sarkopenia on saanut kansainvälisen ICD-10 tautiluokituksen 2016. Sarkopenia on yhteydessä kohonneeseen riskiin erilaisille sairauksille, kaatumisiin ja esimerkiksi lonkkamurtumiin. Sarkopenian on tutkittu lisäävän iäkkäillä henkilöillä sairaalapäivien määrää ja terveydenhuollosta aiheutuvia kustannuksia. Väestön ikääntyessä sarkopenia on tärkeä kansanterveyden haaste, ja sen ehkäisynä ja hoitona tärkeimpiä keinoja ovat lihasvoimaharjoittelu, reipas ja rasittava fyysinen aktiivisuus sekä riittävä energian ja proteiinin saanti. Elämänmittaisella fyysisellä aktiivisuudella on sarkopeniaa ehkäisevä vaikutus. 

Alkuperäisjulkaisu: 

Hämäläinen, O., Tirkkonen, A., Savikangas, T., Alén, M., Sipilä, S. & Hautala, A. Low physical activity is a risk factor for sarcopenia: a cross-sectional analysis of two exercise trials on community-dwelling older adults. BMC Geriatrics. 2024;24:212. DOI: 10.1186/s12877-024-04764-1 

Lisätietoja: 

Onni Hämälainen, väitoskirjatutkija 
onni.o.hamalainen@jyu.fi , +358504757167