Ympäristöministeri Kai Mykkänen: EU ulotti toimivaltaansa liian pitkälle metsäaloitteissa

Ympäristöministeri Kai Mykkäsen mukaan seuraavan komission on muutettava suuntaa enemmän maa- ja metsätaloutta ymmärtävään suuntaan. – Tämä on seurausta siitä, että nykyisen komission kiihdyttämä Green Deal - ajattelu on saanut vahvan poliittisen vastavoiman. Ilmastopolitiikan päätavoite päästä eroon fossiilisista ja saada Eurooppa ilmaston kannalta kestävälle uralle, mutta se tulee tehdä nykyistä tasapainoisemmalla tavalla.

–Komission suunnalta tulee nyt selkeä viesti siitä, että Green Dealista tulee tehdä teollinen hiilenhallintaan tähtäävä Deal. Se viestii selkeää painopisteen muutosta Suomen kannalta edulliseen suuntaan, kun ilmastopolitiikan keinoja katsotaan monipuolisemmin ja tasapainoisemmin kuin aikaisemmin.

Mykkäsen mukaan Suomi tekee metsäasioissa vahvaa edunvalvonnan yhteistyötä Ruotsin kanssa.  – Pyrimme entistä vahvemmin ennakolliseen vaikuttamiseen, kun seuraavan komission työohjelma on nyt kirjoitusvaiheessa. Haluamme vaikuttaa ajoissa ja olemaan hallituksessa yhteneväisiä.

–Olen tuonut ministerineuvostoissa Suomen kantoja vuoden 2040 - ilmastotavoitteisiin, maa- ja metsäperäisten nielujen määrään, teollisen hiilen sidontaan ja ydinvoimateknologian vahvempaan kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Hallitus ei ohjaa puunhankintaa

Kun teollisuudessa siirrytään nopeasti fossiileista sähköön perustuviin prosesseihin, Mykkäsen mukaan Suomessa päästään 30 vuodessa selvästi alle puoleen siitä fossiilisten päästöjen tasosta, mikä oli 2000 - luvun alkupuolella. – Metsien ja maankäytön nettonielun suhteen on paljon parannettavaa verrattuna siihen, mitä sen kuviteltiin olevan viisi vuotta sitten. Hiilinielu on samaan aikaan pienentynyt ja nettopäästöt nieluarvion huomioiden ovat poukkoilleet ilman sanottavaa edistystä.

–Olen hakenut keskitien ratkaisuja, miten voimme tuoda ympäristövastuuta markkinatalouteen järkevin ja kohtuullisin keinoin ja päästä eroon nykyisestä polarisoivasta metsäkeskustelusta.

Mykkäsen mukaan nielujen pienenemiseen on monia syitä, kuten Venäjän puun tuonnin korvaaminen ja myös laskentamenetelmien muuttuminen. – Minun viestini metsänomistajille on se, että syyllistämiseen ilmastoasioissa ei ole kenelläkään varaa. Suomalaiset metsänomistajat ovat hoitaneet metsiään parhaan tietonsa mukaan, ja jokainen valitsee tulevaisuudessakin parhaana pitämänsä keinon hoitaa metsiään.

–Emme kuvittele hallituksessa, että meillä olisi mitään järkeviä keinoja ohjata metsänomistajien ja puunostajien päätöksiä, miten paljon vuositasolla omistajat myyvät ja teollisuus ostaa puuta. Nielujen osalta tulemme tarkastelemaan harvennushakkuiden metsähoito-ohjeistusta ja arvioimme, voidaanko metsätyyppistä riippuen hakkuiden kiertoaikoja mahdollisesti pidentää metsähoito-ohjeistuksella, arvioi Mykkänen.

EU ulotti toimivaltaa liian pitkälle metsäaloitteissa

Nykyisen komission ilmasto- ja luontoaloitteissa on menty Mykkäsen mukaan liian yksityiskohtaisiin velvoittaviin säädöksiin. - EU:n toimivaltaa ei tulisi ulottaa niin pitkälle, kuten on käynyt esimerkiksi ennallistamis- ja metsäkatoasetuksissa sekä biodiversiteettikysymyksissä.

–Komission liiallisen sääntelyn pikkutarkkuuteen on tullut nyt vastaliike. Hyvä esimerkki on metsäkatoasetuksessa kohta, jolla yritetään määrätä yhden maatilan talousrakennuksen rakentamista, millä ei Suomen metsien mittakaavassa ole mitään merkitystä. Tämä kuvaa sitä säätelymaniaa, mikä EU:ssa on vallalla.

Rahoittajia sitovassa taksonomiassa puututtiin Mykkäsen mukaan yksityiskohtaisesti metsien käyttötapoihin. – On tärkeää, että seuraava komissio ja parlamentti ottaisivat uuden asenteen läheisyysperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen noudattamiseen. EU:n tulee olla vahva muutamissa isoissa linjoissa ja jättää yksityiskohdat kansallisesti päätettäviksi.

Suomen metsät eivät voi sitoa muiden päästöjä

Kun jäsenmaat ovat sopineet EU:n yhteiseen ilmastolakiin nettovähennystavoitteet, niissä maaperän ja metsien nieluilla on iso merkitys. - Yksittäisellä jäsenmaalla ei voi olla velvoitteita kuin omalla tontillaan, joten Suomen metsät eivät voi sitoa muiden päästöjä omien lisäksi. 

–Jos meillä syntyisi nielualijäämää taakanjakosektorille, lainsäädännön mukaan alijäämä tulisi täyttää hankkimalla päästöyksiköitä. Kun olemme käyneet tästä keskusteluja ilmastokomissaari Wopke Hoekstran kanssa, sanoisin, että komissiolla ei ole tavoitteena päästä sakottamaan Suomea, vaan siitä kertyy ongelmia enemmänkin EU:lle. 

Venäjän puuntuonnin korvaaminen on Mykkäsen mukaan poikkeuksellinen tekijä muihin jäsenmaihin verrattuna, mikä pitää huomioida mahdollisen alijäämän laskennassa. – Myös laskentasääntöjen tasapuolisessa tulkinnassa on paljon tehtävää. Kun verrataan esimerkiksi Ranskan alijäämää suhteessa heidän tavoitteisiinsa, ne ovat mittakaavaltaan sellaisia, että Suomi ja Ruotsi yhdessäkään eivät pystyisi niitä kattamaan.

Arvio metsäaloitteiden kokonaisvaikutuksista puuttuu

Kun metsiin vaikuttavia aloitteita tulee eri suunnista, Mykkäsen mukaan niiden kokonaisvaikutusten arvio on jäänyt jäsenmaiden tehtäväksi. - Komissio ei ole pystynyt eikä yrittänytkään rakentaa vaikutuksista kokonaisuutta.

-Esimerkkinä voi mainita kauppaneuvotteluiden seurannaisena syntyneen metsäkatoasetuksen, jonka tavoite oli vaikuttaa Brasilian sademetsien hakkuiden rajoittamiseen. Kun samaan aikaan Euroopassa keskustellaan ennallistamisasetuksesta, biodiversiteetistä, taksonomiasta ja vanhojen metsien suojelusta, ei ihme, että kokonaiskuvaa vaikutuksista ei synny.

Kun metsäaloitteita on laadittu osana ilmastopolitiikan tavoitteita, Mykkäsen mukaan on jouduttu kulkemaan kansallisen metsäpolitiikan kompetenssin kannalta veteen piirretyllä viivalla. – Kun EU:ssa yritetään sopia joistakin luontoon, ympäristöön ja ilmastoon liittyvistä asioista, on puhuttava metsien käyttöön liittyvistä suurista linjoista.

Markku Laukkanen
markku.laukkanen@audiomedia.fi