KHO:n ennakkopäätös, joka koskee asiakirjajulkisuutta
14.5.2024 09:56:47 EEST | Korkein hallinto-oikeus | Päätös
Asiassa oli kysymys siitä, oliko pyydettyjen henkilötietojen sähköisessä muodossa tapahtuvalle luovuttamiselle Verohallinnon henkilörekisteristä julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset. Tämä edellytti sen arviointia, oliko tietojen pyytäjällä yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset huomioon ottaen oikeus tallettaa ja käyttää pyytämiään henkilötietoja. Tältä osin kysymys oli siitä, oliko pyydettyjen henkilötietojen käsittely yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetulla tavalla lainmukaista.
Perintätoimintaa harjoittava A Oy oli pyytänyt saada Verohallinnolta vuoden 2017 tuloverotuksen julkiset tiedot henkilötunnusten perusteella niistä henkilöistä, joihin yhtiö kohdisti perintää. Tiedot oli pyydetty luovuttamaan sähköisessä muodossa kerran massaluovutuksena ja muutoin viikoittain. Tietoja käytettäisiin arvioitaessa yhtiön velallisasiakkaiden maksukykyä, joka yhtiön mukaan oli olennainen tekijä perintätoimenpiteiden tarkoituksenmukaisessa kohdentamisessa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tuloverotuksen julkisten tietojen käsittelyä lailla säädellyn perintätoiminnan yhteydessä velallisten maksukykyä arvioitaessa voitiin sinänsä pitää yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuna henkilötietojen käsittelynä, joka on tarpeen rekisterinpitäjän, eli tässä tapauksessa A Oy:n, tai kolmannen osapuolen, eli tässä tapauksessa yhtiön toimeksiantajien, oikeutettujen etujen toteuttamiseksi.
Henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta koskevan edellytyksen täyttyminen edellytti lisäksi sen arviointia, syrjäyttivätkö henkilötietojen suojaa koskevat rekisteröityjen, eli perintätoiminnan harjoittajan A Oy:n velallisasiakkaiden, edut tai perusoikeudet ja -vapaudet kuitenkin edellä tarkoitetut rekisterinpitäjän ja kolmannen osapuolen edut. Kysymys oli niin sanotusta tasapainotestistä.
Tässä arvioinnissa oli ensinnäkin otettava huomioon, millainen merkitys pyydettyjen verotustietojen käsittelyllä oli perintätoiminnan harjoittajan sekä sen toimeksiantajien ja velallisasiakkaiden kannalta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että pyydettyjen tietojen käsittelyä perintätoiminnan yhteydessä velallisten maksukykyä arvioitaessa voitiin A Oy:n esittämän selvityksen perusteella pitää yleisesti arvioiden tarpeellisena ja hyödyllisenä mutta ei kuitenkaan miltään osin välttämättömänä minkään edellä tarkoitetun tahon edun kannalta.
Merkityksellistä oli myös se, voitiinko perintätoiminnan harjoittajan velallisasiakkaiden katsoa henkilötietojen keräämisen ajankohtana ja sen yhteydessä voivan kohtuudella odottaa, että tuloverotuksen julkisia tietoja tultaisiin käyttämään perintätoiminnan yhteydessä heidän maksukykyään arvioitaessa.
Tältä osin voitiin ensinnäkin todeta, että tuloverotuksen julkisista tiedoista laaditaan erillinen julkinen luettelo maakunnittain, johon sisältyvät tiedot ovat kenen tahansa saatavilla, joskin julkisuuslain mukaisin, muun ohella tiedon sähköistä antamistapaa koskevin rajoituksin ja edellytyksin. Toisaalta tietojen antaminen verotusta varten on lakisääteinen velvoite, eikä verotustietojen käsittely Verohallinnossa edellytä verovelvollisten suostumusta. Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että perintätoiminnan harjoittajien jo olevien ja tulevien velallisasiakkaiden ei yleisesti voida katsoa kohtuudella voivan tietoja Verohallinnolle ilmoitettaessa ja niitä Verohallinnossa käsiteltäessä odottaa, että tuloverotuksen julkisia tietoja tultaisiin massamuotoisesti sähköisesti luovutettuina myöhemmin käyttämään myös perintätoiminnan yhteydessä heidän maksukykyään arvioitaessa. Viimeksi mainittua tietojen käyttötarkoitusta oli lisäksi pidettävä tietojen alkuperäiseen verotukseen liittyvään käyttötarkoitukseen nähden uutena ja siitä olennaisesti poikkeavana.
Edellä lausutun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n pyytämien, massamuotoisesti luovutettavien tuloverotuksen julkisten tietojen käsittely perintätoiminnan yhteydessä velallisasiakkaiden maksukykyä arvioitaessa ei ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetulla tavalla lainmukaista.
Koska A Oy:llä ei henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan ollut oikeutta tallettaa ja käyttää pyytämiään henkilötietoja, julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset tietojen antamiselle sähköisessä muodossa eivät täyttyneet. Verohallinto oli voinut hylätä yhtiön tietopyynnön sanotun lainkohdan perusteella.
Äänestys 4-1.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.
Kort referat på svenska
Yhteyshenkilöt
Jaana Lappalainenviestintäpäällikkö / kommunikationschefkorkein hallinto-oikeus / högsta förvaltningsdomstolen
Puh:029 5640 259etunimi.m.sukunimi@oikeus.fiKorkein hallinto-oikeus (KHO) käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi - http://www.kho.fi
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Korkein hallinto-oikeus
KHO:n muu päätös, joka koskee rakennuksen siirtämiseen velvoittamista (Hanko)16.3.2026 09:36:39 EET | Päätös
KHO on tänään antanut päätöksensä asiassa, joka koskee ulkorakennuksen siirtämistä pois kaupungin alueelta.
KHO:n ennakkopäätös, joka koskee ulkomaalaisasiaa (käännyttäminen)16.3.2026 09:22:56 EET | Päätös
Alaikäiselle muutoksenhakijalle oli haettu Suomesta kansainvälistä suojelua eri aikaan kuin muulle perheelle. Tätä ennen perhe oli hakenut kansainvälistä suojelua myös yhdessä. Kenellekään perheessä ei ollut myönnetty kansainvälistä suojelua eikä muutakaan oleskelulupaa Suomeen. Muutoksenhakijan perheenjäsenten käännyttämispäätökset olivat täytäntöönpanokelpoisia, kun Maahanmuuttovirasto hylkäsi muutoksenhakijan hakemuksen ja päätti käännyttää hänet kotimaahansa. Muutoksenhakija vetosi korkeimmassa hallinto-oikeudessa siihen, että hänet ollaan käännyttämässä kotimaahansa yksin. Tosiasiassa kyse ei kuitenkaan ollut yksin maahan tulleesta alaikäisestä eikä muutoksenhakijaa oltu käännyttämässä kotimaahansa yksin, vaan yhdessä perheensä kanssa. Kokonaisharkinnassakaan ei ilmennyt myöskään lapsen etu huomioon otettuna perusteita sille, että muutoksenhakijaa ei voitaisi käännyttää kotimaahansa. KHO 2026:14 Kort referat på svenska HFD 2026:14
KHO:n ennakkopäätös, joka koskee yleisiä tietoliikenneyhteyksiä ja niitä varten tarvittavaa infrastruktuuria16.3.2026 09:05:52 EET | Päätös
Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy sellainen yritys, jolle voitiin myöntää sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa tarkoitettu sijoittamisoikeus matkaviestinverkon radiomaston sijoittamiseen toisen omistamalle kiinteistölle. A Oy kuului telekonserniin, jossa sisaryhtiö B Oyj harjoitti Suomessa yleistä teletoimintaa ja oli siten sähköisen viestinnän palveluista annetun lain määritelmän mukainen teleyritys. A Oy:n toiminta mastoinfrastruktuurin omistajana ja hallinnoijana liittyi olennaisella ja välttämättömällä tavalla B Oyj:n harjoittamaan yleiseen teletoimintaan. Edellä lausuttu huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy oli voinut toimia radiomaston sijoittamisoikeutta koskevassa asiassa hakijana ja sille oli voitu rakennusvalvontaviranomaisen päätöksellä myöntää sähköisen viestinnän palveluista annetun lain mukainen sijoittamisoikeus laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman
KHO:n ennakkopäätös, joka koskee kiinteistöveroa12.3.2026 09:11:38 EET | Päätös
A Oy:n tarkoituksena oli louhia maan alle lämpöenergian kausivarasto. Lämmön kausivaraston vesi- ja paisuntasäiliöt muodostuivat kallioon räjäyttämällä louhittavista luolista. Louhittavat tilat olivat luonnontilaisia luolia, joiden sisään ei rakennettu minkäänlaisia rakenteita tai asennettu pintamateriaaleja. Rakennusajaksi kallion pintaan saatettiin tehdä lujituksia pulteilla ja ruiskubetonilla, mutta näiden toimenpiteiden tarkoitus oli ainoastaan varmistaa työturvallisuus rakentamisaikana.Luolissa ei ollut tilaa oleskeluun, työskentelyyn tai kulkemiseen, koska ne olivat käytön aikana täynnä vettä. Lämmön kausivaraston vesi- ja paisuntasäiliöiden ainoa käyttötarkoitus oli yli sata-asteisen veden varastoiminen. Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, kuuluivatko lämmön kausivaraston vesi- ja paisuntasäiliöt kiinteistöveron perusteeseen. Kun otettiin huomioon, etteivät vesi- ja paisuntasäiliöt olleet rakennustyypiltään verrattavissa mihinkään arvostamislaissa tai jäl
KHO:n ennakkopäätös, joka koskee ulkomaalaisasiaa (muukalaispassi)27.2.2026 09:12:01 EET | Päätös
Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla asunut ulkomaalainen oli hakenut muukalaispassia. Hakija oli esittänyt, että kansallisen passin hakeminen edellyttäisi matkustamista kansalaisuusvaltioon, mikä altistaisi hänet ihmisoikeuksien vastaisille kohtuuttomille rikosoikeudellisille seuraamuksille. Korkein hallinto-oikeus totesi, että muukalaispassia oli haettu perusteilla, jotka koskivat hakijan henkilökohtaista turvallisuutta suhteessa hänen kansalaisuusvaltioonsa. Tällaisten perusteiden selvittäminen kuuluu lähtökohtaisesti kansainvälisen suojelun tarvetta koskevaan hakemusmenettelyyn. Muukalaispassin myöntämiselle ei ollut ulkomaalaislain 134 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityistä syytä. Äänestys 10 - 1 Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla. KHO 2026:11
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme