Maankäytön suunnittelun ja elinkeinojen yhteensovittaminen hyödyttää yrityksiä ja ympäristöä

Maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelun sekä elinkeinojen kehittämisen yhteensovittamisessa on haasteita. Niitä aiheuttavat muun muassa erilaiset aikajänteet: elinkeinojen kehittäminen vaatii usein nopeaa reagointia, kun taas maankäytön suunnittelu on pitkäjänteistä.  

Näitä ja muita haasteita selvitettiin Elinvoimaiset kaupunkiseudut -hankkeessa. Hankkeessa ilmeni, että elinkeinoja ja työpaikka-alueita voidaan kehittää kestävällä tavalla muun muassa sujuvoittamalla työmatkaliikennettä sekä hyödyntämällä olemassa olevaa infrastruktuuria. 

Kestävien kulkumuotojen käyttöä työmatkoilla mahdollista lisätä 

Ihmisten edellytykset kulkea työmatkansa jalan, pyörällä tai joukkoliikenteellä ovat heikentyneet viimeisten vuosikymmenten aikana, kun kaupunkiseudut ovat laajentuneet. Tilanne on paras suurimmilla kaupunkiseuduilla, joilla on kattava joukkoliikennejärjestelmä, ja toisaalta pienemmillä seuduilla, joiden sisäiset matkat ovat tarpeeksi lyhyitä kävelyyn ja pyöräilyyn. 

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Antti Rehunen kertoo, että autoa saatetaan käyttää, vaikka työmatka olisi lyhyt tai joukkoliikennepalveluja olisi periaatteessa saatavilla.  

­— Autoa käytetään usein lyhyelläkin työmatkalla silloin, jos joko työ- tai asuinpaikka sijaitsee niin kutsutulla autovyöhykkeellä, eli alueella, joka on kaukana keskustasta ja jossa joukkoliikenteen palvelutaso on heikko.  

Kestävien kulkumuotojen osuutta työmatkoista voidaan kasvattaa sijoittamalla työpaikkoja keskeisille sijainneille sekä kehittämällä joukkoliikenteen palvelutasoa, pyöräilyinfrastruktuuria, poikittaisia yhteyksiä sekä liityntäliikennettä. Tällaista kehittämistä edellyttävät myös yritykset, jotka yhä useammin vaativat hyviä kevyen ja joukkoliikenteen yhteyksiä toimipaikoilleen. 

Myös pyöräilyn yhdistäminen junamatkoihin on Suomessa vielä marginaalista. Rehusen mukaan se voisi monella työmatkalaisella parantaa joukkoliikenteen kilpailuasetelmaa autoon nähden. 

— Hankkeessa tarkastelluilla esimerkkityömatkoilla Oulussa ja Tampereella havaittiin, että liikkuminen pyörällä kotoa lähiasemalle ja kävellen keskustan asemalta työpaikalle lyhensi matka-aikaa selvästi verrattuna linja-autoon. 

Monipaikkainen asuminen haastaa kaupunkiseutujen suunnittelua  

Asumisen suunnittelu kytkeytyy tiiviisti maankäytön ja elinkeinojen suunnitteluun. Houkutteleva asuntokanta hyvällä sijainnilla on edellytys työvoiman saamiselle, ja maankäytön suunnittelussa on varauduttava tuleviin asuntokantatarpeisiin. 

Tulevan asuinrakentamistarpeen ennakointi kaupunkiseudun eri osissa on haastavaa. Väestömäärän ja muuttoliikkeen kehityksen lisäksi epävarmuutta aiheuttaa tiedon puute asuntojen todellisesta käytöstä ja monipaikkaisen asumisen vaikutuksista.  

Asuntoja jää jatkuvasti vaille vakinaisia asukkaita, sillä niiden määrä kasvaa nopeammin kuin asuntokuntien määrä, Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Anna Strandell kertoo.  

— Osaa tyhjistä asunnoista käytetään sen sijaan monipaikkaiseen asumiseen vapaa-ajan asuntoina, työasuntoina tai airbnb-kohteina.   

Monipaikkainen asuminen heikentää vakituisten asuntojen käyttöastetta ja lisää osa-aikaisessa käytössä olevia asuntoja myös kaupungeissa. Vakinaisen väestön väheneminen voi vähentää keskustojen ja asuinalueiden elävyyttä ja palvelujen kysyntää. 

Hankkeessa tehtyjen mobiilidatatarkastelujen perusteella vapaa-ajan asuminen tuo merkittävästi osa-aikaisia asukkaita haja-asutusalueille niillä seuduilla, joilla vapaa-ajan asuntojen määrä on suuri. Työperäinen monipaikkaisuus on paljon pienempi ilmiö, joka puolestaan kasvattaa kaupunkien väestömäärää. 

Etätyö lisää seutujen välistä työssäkäyntiä mutta vähentää todellista matkustamista, Strandell kertoo.  

— Esimerkiksi Lappeenrannan ja Helsingin välisistä työmatkoista tehdään mobiilidatan perusteella todellisuudessa vain noin kaksi matkaa kuukaudessa.   

Kaupunkiseutujen yhtenä haasteena on kyetä tunnistamaan monipaikkaiset asukkaat nykyistä paremmin ja sitouttaa heidät paikallisiin yhteisöihin. Erityisesti opiskelijoiden sitouttaminen opiskelupaikkakuntaan on tärkeää poismuuton ehkäisemiseksi, Strandell sanoo.  

— Kyselyn mukaan opiskeluasunnon käyttöä ja ajan viettoa opiskelupaikkakunnalla lisäävät asunnon hyvä sijainti, asuinympäristön viihtyisyys ja sosiaaliset kontaktit. 

Hankkeen taustaa 

Elinvoimaiset kaupunkiseudut -hanke toteutettiin vuosina 2021–2024. Hanketta koordinoi MAL-verkosto, joka on maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) kehittämiseen keskittyvä valtakunnallinen kuntien sparraus- ja kehittäjäverkosto. Hankekonsortion muodostivat MAL-verkosto, Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Tampereen yliopisto.  

Hankekokonaisuus jakautui neljään osahankkeeseen: Asemanseutujen kehittäminen elinkeinoyhteistyössä, Kestävän yhdyskuntarakenteen suunnittelu ennakoivana elinvoimatyönä, Asumisen ennakointi ja monipaikkaistuminen sekä Kaupunkiseutusuunnittelun uudet mallit. 

 Työ- ja elinkeinoministeriö rahoitti hanketta alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman tukemisen (AKKE) -määrärahalla.