Väitös: Vastuullinen tieteen avoimuus ei voi perustua vain periaatteiden noudattamiseen

FM Erika Lilja tarkastelee hallintotieteiden ja tieteentutkimuksen väitöskirjassaan, miten avoimen tieteen politiikkaa toteutetaan tutkimuksen arjen käytännöissä ja millaisia eettisiä, institutionaalisia ja arjen haasteita tutkijat kohtaavat sen toimeenpanossa. Erika Lilja työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa Avoin tiede -ryhmän ryhmäpäällikkönä.

Tiedepolitiikassa avoin tiede nähdään keskeisenä keinona lisätä tutkimuksen laatua, läpinäkyvyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tutkijoiden kokemukset kertovat kuitenkin jännitteistä tiedepolitiikan tavoitteiden ja käytännön tutkimustyön todellisuuden välillä.

”Monet tutkijat tukevat laajasti tieteen ja tutkimuksen avoimuuden ihanteita. Haasteet eivät synny avoimuuden vastustamisesta sinänsä, vaan siitä, millä tavalla avoimuuteen tiedepolitiikan keinoin nykyisin ohjataan ja miten tämä ohjaus kohtaa tutkimuksen arjen ja käytännöt”, Erika Lilja toteaa.

Tutkimus perustuu laajaan kyselyaineistoon ja sitä syventäviin haastatteluihin. Tutkimuksen kyselyyn vastasi kaikkiaan noin 680 suomalaisissa yliopistoissa ja valtion tutkimuslaitoksissa työskentelevää tutkijaa.

Tutkijat eivät tulosten perusteella ole yksiselitteisesti avoimen tieteen kannattajia tai vastustajia. Sen sijaan he voivat tilanteesta riippuen toimia avoimen tieteen aktiivisina edistäjinä, pragmaattisina soveltajina, jotka tasapainottelevat ihanteiden ja käytännön reunaehtojen välillä, tai eettisesti motivoituneina kriitikoina, jotka vastustavat huonosti tutkimustyöhön sopivia politiikkalinjauksia. Osa tutkijoista voi myös vieraantua avoimen tieteen politiikasta kokonaan. 

Väitöskirja tarjoaa tärkeitä näkökulmia tiedepolitiikan, tutkimusorganisaatioiden ja rahoittajien käyttöön.

Mekanistinen avoimuuden periaatteiden noudattaminen voi heikentää luottamusta tieteeseen

Yksi keskeisistä havainnoista on, että tutkijat kohtaavat avoimen tieteen periaatteet kilpailevien ja myös keskenään ristiriitaisten vaatimusten kautta.

Tutkimuksen arjessa avoimuus muotoutuu tieteenalakohtaisten perinteiden ja ammatillisten roolien myötä. Avoimuus kietoutuu myös muun muassa tutkimuksen rahoitusjärjestelmiin, arviointikriteereihin, tietosuojaan ja kaupallistamiseen kohdistuviin paineisiin. Näitä paineita ei kuitenkaan välttämättä koeta kaikilla tieteenaloilla, uravaiheissa tai tutkimustilanteissa samalla tavalla.

”Kannustimet voivat olla hyvin ristiriitaisia. Rahoittajat, tutkimuslaitokset ja yliopistot voivat esimerkiksi kannustaa tutkijoita vahvasti yrittäjämäisyyteen, kaupallisuuteen ja yritysyhteistyöhön, mutta näihin tilanteisiin avoimen tieteen vaatimukset ja ideaali yhteisestä hyvästä sopii huonommin eivätkä päätöksetkään ole aina yksin tutkijoiden käsissä,” Erika Lilja sanoo.

Väitöskirja osoittaa, että luottamusta tieteeseen ei voida vahvistaa pelkästään lisäämällä sääntöjä, mittareita tai velvoitteita. Luottamusta tieteeseen voidaan edistää silloin, kun tiedepolitiikan toimet resonoivat tutkijoiden ammatillisten arvojen kanssa, kunnioittavat eettistä harkintaa ja mahdollistavat merkityksellisen osallistumisen.

”Avoimuuden tarkoitus on vahvistaa luottamusta tieteeseen. Jos se toteutetaan liian mekanistisesti eikä tilaa eettiselle harkinnalle ole, vaikutus voi olla päinvastainen,” Lilja toteaa.

Vastuullinen avoimuus voi vahvistaa tutkimusturvallisuutta ja vastuullista tekoälyn käyttöä

Liljan tutkimus korostaa vastuullista, kontekstisensitiivistä sekä eettisesti harkittua avoimuutta, jossa tutkijoiden asiantuntemus, tieteenalojen erot ja yhteinen vastuu tutkimuksen avoimuudesta ovat keskiössä.

”Avoimen tieteen tiedepolitiikkaa ei voida onnistuneesti toteuttaa vain ylhäältä käsin. Tutkijat tekevät jatkuvasti eettiseen harkintaan pohjautuvia päätöksiä siitä, mitä voidaan avata, milloin ja millä ehdoilla ja kenelle. Avoimuus on jatkuvaa neuvottelua. Tutkijat tulisi ottaa ja saada aidosti mukaan kokeilemaan ja määrittelemään, mitä vastuullinen avoimuus tarkoittaa,” Lilja painottaa.

Viime vuosina tieteen avoimuutta haastamaan on noussut uusia tutkimusturvallisuuteen ja tekoälyyn liittyviä kysymyksiä. Ne näkyvät myös Erika Liljan nykyisessä työssä Suomen ympäristökeskuksessa.

”Tutkimusturvallisuuteen liittyy monia kysymyksiä esimerkiksi paikkatietoaineistojen julkisuudesta tai kehitettyjen uusien teknologioiden suojaamistarpeesta. Myös tekoäly ja sen käyttö tuo tutkimustyöhön uusia eettisiä ja vastuulliseen käyttöön liittyviä kysymyksiä, joihin voidaan löytää vastauksia tieteen ja tutkimuksen avoimuudesta ja siihen liittyvistä käytännöistä, kuten tutkimusprosessin läpinäkyvyydestä ja eri vaiheiden dokumentoinnista,” Erika Lilja korostaa. ”Vastuullinen avoimuus ei näin ole ristiriidassa tutkimusturvallisuuden tai tekoälyn vastuullisen käytön kanssa, vaan voi pikemminkin vahvistaa näitä.”

Väitöstilaisuus ja väitöskirja

Aika: lauantai 25.4.2026 klo 10.00
Paikka: Tampereen yliopisto, Päätalo, auditorio D11, Kalevantie 4, Tampere
Väitöstilaisuus on seurattavissa myös verkossa: linkki striimaukseen
Tapahtuman kieli: englanti
Väitöskirja: Beyond Compliance: Exploring Responsible Openness in Science