Nimet ja kestävyys: Nimistöntutkijat kokoontuvat Helsinkiin pohtimaan ajankohtaisia aiheita

Miksi Helsingissä on lukuisia Stadi-alkuisia nimiä, kuten Stadin Panimo? Ja mistä syystä Helsingissä ja Turussa moni ravintola on saanut ruotsinkielisen nimen, vaikkapa Grön ja Smör? Saamenkielisiä nimiä näkyy annettavan tuotteille ja yrityksille yhä useammin. Niiden kirjoitusasuissa on kuitenkin saatettu oikaista ja jättää erikoismerkit pois, kuten nimistä Anar ja Paihalas Brewery.

Näillä kaupallisilla nimillä halutaan muistuttaa aitoudesta, alkuperäisyydestä ja paikallisuudesta. Nimet herättävät mielikuvia jostakin, joka on aina ollut ja kuuluu paikalleen.  

Samoja mielikuvia käytetään markkinoinnissa yhä tietoisemmin, myös osana kestävyydestä viestimistä, niin Suomessa kuin muuallakin. Professori Helen Kelly-Holmes (Limerickin yliopisto) selvittää sitä, millä tavoin iirinkielisiä nimiä Irlannissa käytetään rakentamaan tuotteen brändiä sekä osoittamaan tuotteen paikallisuutta ja kulttuurista kestävyyttä. Ovatko nimet riittävän ”oikeita” vai onko niissä oikaistu, kuten saamelaisnimissä? Millaista kestävyyttä ja kunnioitusta tällaiset nimivalinnat viestivät?

Nimiä Vuosaaresta Ruotsin ja Suomen kansallispuistoihin

Suomen kielen professori Terhi Ainiala Helsingin yliopistosta puhuu siitä, miten asukkaat Vuosaaressa kokevat kaupunginosan nopean muuttumisen ja millä tavoin tämä muutos ilmenee epävirallisessa paikannimistössä. Aiempina vuosikymmeninä Vuosaaresta tunnettiin Mogadishu Avenue -nimen saanut alue, mutta nykyisin monet pitävät nimeä sopimattomana. Kaupunginosan uusin asuinalue Aurinkolahti kanavineen ja uimarantoineen on puolestaan saanut joidenkin suussa nimen Suomen Ibiza. Tutkimus on osa Voiman paikka -hanketta.

Nimillä on keskeinen rooli myös kansallispuistoissa. Opastaulujen ja -kylttien nimet voivat ilmentää alueen historiaa ja lisäksi ohjata kävijöitä kestävyyteen ymmärryksessään ja toiminnassaan. Nimissä voivat esimerkiksi näkyä alueella puhutut monet kielet ja sen myötä myös eri yhteisöt. Yliopistonlehtori Väinö Syrjälä (Södertörnin yliopisto) tarkastelee kutsuesitelmässään kansallispuistojen nimiä Suomessa ja Ruotsissa.

Voiko nimistöntutkimuksella edistää yhdenvertaisuutta?

Koska nimistöntutkimus kiinnostaa kansalaisia ja saa usein mediahuomiota, on tutkimuksen avulla mahdollista tuoda esiin monikulttuurista yhteiskuntaa ja pyrkimyksiä yhdenvertaisuuteen. Esimerkiksi paikannimistön rooli asukkaiden paikkasuhteen ja identifioitumisen rakentamisessa on mittava. Tästä syystä kongressissa kysytään myös, mitä nimistöntutkijat itse voivat tehdä vahvistaakseen tieteenalansa vaikuttavuutta osana kestävää yhteiskuntaa.

Kutsupuhuja Jane Pilcher (University of West of England, Bristol) käsittelee ihmisen oikeutta omaan nimeen nostamalla esiin vierasperäiset opiskelijoiden nimet ja nimien toistuvan väärin ääntämisen. Hän pohtiikin, mitä yliopistot voivat tehdä, jotta vaihtelevien nimikäytäntöjen myötä säilytetään arvostavuus ja yhdenvertaisuus.

Kongressiin osallistuu noin 300 tutkijaa kaikilta mantereilta, ja esitelmiä pidetään noin 200. Esitelmissä tarkastellaan nimiä lukuisissa kielissä ja kulttuureissa, kuten saamen kielissä, virossa, ukrainassa ja japanissa. Huomion kohteina ovat paitsi henkilön- ja paikannimet myös internetin nimet, tuotteiden ja yritysten nimet sekä monet muut. Nimistökongressin perinteen mukaisesti esitelmiä pidetään englannin lisäksi saksaksi ja ranskaksi.