Väitös: 1920- ja 30-luvun kotimaiset nuortenkirjat osallistuivat aikansa yhteiskunnalliseen keskusteluun

FL Hellevi Hakala tutkii väitöskirjassaan Jalmari Saulin (1889–1957) ja Aili Somersalon (1887–1957) teosten kautta nuortenkirjojen lajipiirteitä ja osoittaa niiden yhteyden aikalaiskeskusteluun.

Tutkimusaineiston valossa 1920- ja 1930-luvun nuortenkirjat olivat aktiivisesti uusintamassa ja kyseenalaistamassa perinteisiä tyttöjen ja poikien rooleja. Sauli ja Somersalo myös uudistivat 1800-luvun lopulta peräisin olevia tyttö- ja poikakirjojen malleja. Hakalan kirjallisuustieteen väitöskirja edustaa historiallista lajitutkimusta kontekstuaalisella tutkimusotteella.

Tutkittuja teoksia yhdistää Hakalan mukaan sarjallisuus, juonen ja henkilöhahmojen toistuvuus sekä rakkauden kokemuksen kuvaaminen osana nuoren kasvamisessa aikuisuuteen. Saulin ja Somersalon teoksissa toistuu myös luonto keskeisenä tapahtumapaikkana: Saulilla erämaaluonto ja Somersalolla luontomainen idylli. 

Sotien välisenä aikana kustantajien sarjat ja jatkosarjat olivat tyypillinen nuortenkirjojen kustantamisen muoto. Tämä vaikutti teosten juonirakenteeseen ja henkilöhahmojen kuvaukseen. Kustannustavasta seurasi, että nuortenkirjoja pidettiin viihteellisenä ja kaavamaisina, eivätkä ne täyttäneet kansanvalistuseliitin odotuksia hyvästä nuortenkirjasta. Hakala osoittaa väitöstutkimuksellaan, että väite 1920- ja 1930-luvun nuortenkirjasta ajastaan irrallisena kirjallisuuden lajina ei pidä paikkaansa. 

– Ajan nuortenkirjallisuuteen siirtyneet populaarifiktion lajipiirteet olivat ristiriidassa aikaisemmin vallinneiden topeliaanisten nuortenkirjakriteereiden kanssa. Kritiikkiä saivat esimerkiksi Saulin samanlaisena toistuva juoni ja Somersalon käyttämä, elokuvista tuttu komediallinen tyyli. Kritiikeissä ja aikalaiskirjoituksissa näitä ominaisuuksia ei aina tunnistettu tai tunnustettu nuortenkirjaa uudistaviksi lajipiirteiksi, Hakala toteaa.  

Uusia näkökulmia kotimaiseen nuortenkirjallisuuteen

Hakalan tutkimus kohdistuu vanhaan aineistoon, mikä on asettanut omat haasteensa aineistonkeruuseen. Arkistojen läpikäyminen oli keskeinen osa tutkimusta. Koska aikaisempaa tutkimusta ajanjakson nuortenkirjallisuudesta ei juuri ollut, aikalaiskritiikkien merkitys tutkimuksen kohteena olleiden romaanien käsittelyssä on ratkaisevaa. 

– Tutkimusprosessin aikana Kansalliskirjaston digitaalinen arkisto avasi huikeat mahdollisuudet kritiikkien ja aikalaisartikkeleiden löytämiseen. Arkistoaineistoon perehtyessäni oli mielenkiintoista ja hämmentävääkin huomata, miten nuortenkirjojen kritiikkien kielenkäyttö on nykyperspektiivistä katsottuna paikoin hyvin ideologisesti värittynyttä ja politisoitunutta, Hakala kertoo.

– Sama ilmiö näkyy myös Saulin historiallisissa seikkailuissa ja on yhtenevää sen kanssa, miten ajan lehdistössä ja muussa kaunokirjallisuudessa kirjoitettiin kansakunnasta ja sitä uhkaavista vaaroista.   

Arkistoaineiston läpikäynti tuotti myös mahtavia löytöjä, kuten WSOY:n arkistosta löytynyt Martti Haavion esitelmä nuorten kirjoista. Esitelmä avaa hyvin kustantajien näkökulmaa hyvään nuortenkirjaan ja nuortenkirjan julkaisemisen tavoitteisiin.

Hakalan tutkimus on perustutkimusta, joka paikkaa aukkoa kotimaisen nuortenkirjan tradition tuntemuksessa. Hän toivoo, että väitöskirja innostaa muita löytämään uusia, aikaisemmin tutkimattomia näkökulmia ja kirjailijoita kotimaisesta nuortenkirjallisuudesta. 

Väitöstilaisuus perjantaina 4.lokakuuta

Filosofian lisensiaatti Hellevi Hakalan kirjallisuustieteen alaan kuuluva väitöskirja Viihteellisen nuortenkirjan esimerkilliset henkilöt ja opettavaiset tarinat. 1920- ja 1930-luvun kotimaisen nuortenkirjan lajikehitys ja yhteiskunnalliset kytkökset Jalmari Saulin ja Aili Somersalon tuotannoissa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 4. lokakuuta 2024 kello 12, Päätalon luentosalissa D11 (Kalevantie 4). Vastaväittäjänä toimii professori Päivi Lappalainen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Mari Hatavara yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.