Raportti: Sosiaaliturva tulisi uudistaa ympäristötoimia vauhdittavaksi siirtymäturvaksi

Raportin kymmenessä artikkelissa 24 tutkijaa selvittää kestävyyssiirtymän vaikutuksia metsäalalla, maataloudessa, maa- ja meriliikenteessä sekä energiasektorilla. Artikkeleissa arvioidaan myös sitä, miten siirtymä voitaisiin toteuttaa oikeudenmukaisesti. Raportin mukaan Suomi kuuluu energialähteidensä sekä teknologiaosaamisensa ansiosta muutoksen voittajiin, mutta hyödyt uhkaavat valua yksille ja haitat toisille.

– Siirtymä kohti ekologisesti kestävää yhteiskuntaa vaatii rajojen asettamisesta, ja nämä rajoitteet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin. Haittavaikutukset kohdistuvat lähes kaikilla sektoreilla vahvimmin haja-asutusalueille, etenkin Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tarvitaan reilua jakoa, jotta koko kansa voidaan saada siirtymän taakse, tiivistää raportin toimittanut Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija, filosofian tohtori Janne M. Korhonen.

Oikeudenmukainen siirtymä vaatii myös tulonsiirtojen uudistamista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkimuspäällikkö Paula Saikkonen ja erikoistutkija Johanna Peltoniemi arvioivat kirjan artikkelissaan, miten ympäristötoimien edistäminen on otettu huomioon sosiaaliturvan uudistamista vuosina 2020–2027 valmistelevan komitean työskentelyssä. Lähteenään he käyttivät sosiaaliturvakomitean valmisteluaineistoja sen ensimmäisellä kaudella 2020–2023 sekä muita julkisia viranomaisaineistoja.

– Edellinen hallitus tavoitteli hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa vuoteen 2035 mennessä. Mittava uudistus voi olla siinä ratkaiseva, kun sosiaaliturvaa voidaan hyödyntää ympäristötoimia edistävänä siirtymäturvana. Poliittinen tahtotila ei ole kuitenkaan kääntynyt toimiksi, sillä sosiaaliturvakomitea on sivuuttanut miltei kokonaan ympäristönäkökohdat. Tilanne voitaisiin vielä korjata komitean loppukaudella, Saikkonen arvioi.

Saikkosen ja Peltoniemen mukaan ongelmat johtuivat osittain siitä, että valmistelu on jäänyt liikaa sosiaali- ja terveysministeriölle, jolloin muiden ministeriöiden vastuulla olevat näkökulmat jäävät pienempään rooliin. Tutkijat tarkastelevat myös sitä, miten valmistelun puutteita voitaisiin korjata. Siinä he hyödyntävät muiden Pohjoismaiden kokemuksia.

– Komitean ongelmat kertovat yleisemmin valuvioista, joita kohdataan, kun viime vuosituhannella kehitettyjä rakenteita pitäisi uudistaa nykypäivään. Isojen uudistusten valmistelu pitäisi siirtää sektoriministeriöiltä pääministerin johtamalle valtioneuvoston kanslialle. Käyttämällä komiteoita vakiintuneesti Tanskan tapaan voitaisiin varmistaa, että olennaiset näkökohdat osataan huomioida, Peltoniemi ehdottaa.

Saikkonen ja Peltoniemi korostavat, että laaja eri näkökohtien huomioiminen on tarpeen koko yhteiskuntaa koskevissa uudistuksissa. Näin ne kestävät aikaa hallitusten vaihtuessa.

– Siirtymästä saadaan reilu vain, jos sen vaikutukset eri ryhmiin tunnistetaan ja otetaan huomioon demokraattisesti. Se ei kuitenkaan riitä, vaan sosiaaliturvan ohella myös verotuksella ja palveluilla on tasattava sekä siirtymän hyötyjä että haittoja. Tämä tulisi ottaa huomioon nyt, kun Suomi valmistelee ensimmäisten joukossa sosiaalista ilmastosuunnitelmaa, ehdottaa Janne M. Korhonen.

Oikeudenmukainen siirtymä Suomessa 2025 aloittaa Kalevi Sorsa -säätiön uuden kahden vuoden välein julkaistavan kirjasarjan. Se on saatavissa painettuna, sähkökirjana, ja ilmaisena PDF-versiona Kalevi Sorsa -säätiön verkkosivuilta. Kirjan on kustantanut Into Kustannus ja toimittanut Janne M. Korhonen. Kirjan julkaisuun on saatu rahoitusta Palkansaajasäätiöltä, Kuluttajaosuustoiminnan säätiöltä ja Riihi-säätiöltä. 

Kalevi Sorsa -säätiö järjestää kirjan pohjalta keskustelutilaisuuden maanantaina 25.11.2024 kello 17.00–19.00 Helsingin yliopiston Tiedekulman Stagella (Yliopistonkatu 4, Helsinki). Tapahtumaan voi ilmoittautua tapahtumasivulla, jossa on myös sen tarkempi ohjelma. Lisäksi kansanedustaja Matias Mäkynen haastattelee Janne M. Korhosta kirjasta Helsingin kirjamessuilla 24.10.2024 kello 17.30–18.00 (Suomenlinna-Sali).

 

Kirjan sisällys 

1. Johdanto (Janne M. Korhonen)

2. Miksi oikeudenmukainen siirtymä vaatii vallan reilua jakoa? (Janne M. Korhonen)

3. Sosiaaliturva oikeudenmukaisen siirtymän tukena – mahdollisuuksia ja kompastuskiviä (Paula Saikkonen ja Johanna Peltoniemi)

4. Oikeudenmukainen siirtymä metsäalalla (Sampo Pihlainen ja Santtu Karhinen)

5. Oikeudenmukaisuus suomalaisen ruokajärjestelmän kestävyysmurroksessa (Antti Puupponen, Ari Paloviita ja Suvi Huttunen)

6. ”Jos on jo ottanut osumaa, silloin tarvisi enemmän tsemppiä” – Oikeudenmukainen siirtymä maatalousyrittäjien näkökulmasta (Tuuli Orasmaa)

7. Liikenteen sähköistymisen alueellinen reiluus (Eva Heiskanen, Ilona Kousa, Kaisa Matschoss ja Taru Pyrhönen)

8. Meriliikenteen siirtymän haasteet ja mahdollisuudet (Mikko Heikkilä)

9. Oikeudenmukaisuus ja kansalaisten osallisuus energiamurroksessa (Jenny Rinkinen, Kaisa Matschoss ja Senja Laakso)

10. Sähkömarkkinoiden läpinäkyvyys lisäisi energiamurroksen oikeudenmukaisuuden kokemusta (Pertti Järventausta, Juha Koskela, Kimmo Lummi, Mikael Collan, Suvisanna Correia ja Ilkka Ratinen)

11. Pienydinvoima oikeudenmukaisessa energiasiirtymässä (Anni Vainio ja Matti Kojo)

Lisätiedot:

Janne M. Korhonen

asiantuntija, filosofian tohtori, Kalevi Sorsa -säätiö 

janne.korhonen@sorsafoundation.fi

041 501 8481