Metsäasiantuntijain Stefan Borgman: Vihamielinen metsäkeskustelu heikentänyt alan työhyvinvointia

Metsäalan Asiantuntijat ry:n puheenjohtajan Stefan Borgmanin mielestä vihamielinen ja syyllistävä metsäkeskustelu on heikentänyt merkittävästi metsäalan ammattilaisten jaksamista ja työhyvinvointia. –Kun metsäkeskustelussa nostetaan esiin epäkohtia, virheitä ja syyllisiä, se vaikuttaa alan ammattilaisten motivaatioon tehdä töitä metsien, metsänomistajien ja Suomen talouden hyväksi.

– Valtamedioiden rooli ja dominointi metsäasioiden käsittelyssä herättävät kysymyksiä, sillä ympäristöasioiden tarkastelu on monesti suppeaa ja jättää taloudellisen sekä sosiaalisen kestävyyden näkökulmat huomioimatta.  Metsätalouden parissa työskentelevien työpanoksesta ja jaksamisesta on kiinni, missä kunnossa Suomen metsät ovat.

Borgman viittaa YTT Juhani Wiion valtamedioiden metsäuutisointia koskevaan selvitykseen, jonka mukaan metsiä käsitellään ensi sijassa ilmastopolitiikan, luontokadon ja hiilinielujen kautta. – Haastateltavina esiintyvät useammin ympäristöjärjestöjen, Ilmasto- ja Luontopaneelien edustajat kuin metsänomistajat tai metsäalan edustajat. Kun metsäalan ammattilaiset esiintyvät harvoin metsiä käsittelevissä jutuissa, median tarjoama tieto on yksipuolista eikä aseta sitä laajempaan kokonaiskuvaan.

 – Kun joutuu työskentelemään vihamielisessä ympäristössä, olen huolissani metsäalalla toimivien työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta. Kun mediassa käydään yksipuolisesti syyttäviä ja kärjistyneitä keskusteluja, olen huolissani siitä, kuinka nuoria saadaan tässä ilmapiirissä houkuteltua töihin metsätalouden pariin.

Metsäkeskustelu on Borgmanin mukaan negatiivisuuden kierteessä. – Se vaikuttaa työntekijöiden motivaatioon työskennellä metsien käytön hyväksi. Kun tehdystä työstä syyllistetään, ei työpäivän jälkeen jaksa lähteä enää keskusteluun puolustamaan omaa alaansa. Julkista keskustelua vältellään monesti sosiaalisessa mediassa esiintyvän maalittamisen pelossa.

Metsätalouden merkittävät talousvaikutukset unohtuneet

Kun vaaditaan hakkuurajoituksia, niiden taloudelliset vaikutukset jäävät Borgmanin mukaan keskustelussa varjoon, vaikka niillä on merkittäviä seurauksia. – Metsäkeskustelu on politisoitunut, mikä monimutkaistaa entisestään metsiin liittyvien ympäristöasioiden käsittelyä. Kestävän kehityksen toteuttaminen metsissä vaatii pitkäjänteisyyttä, mikä metsäkeskustelussa on unohtunut.

-Taloustutkimuksen viime syksynä julkaisema tutkimus osoitti, että ymmärrys metsäalan työllisyysvaikutuksiin sekä sen tuottamiin hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukseen käytettyihin vero- ja vientituloihin on hiipunut. Elinvoimainen ja tuottava metsätalous ja -teollisuus työllistävät suoraan ja epäsuorasti noin 140 000 suomalaista ja tuottavat yli 3,5 miljardin euron vuosittaisen verokertymän.

Borgman muistuttaa, että metsätalouden ammattilaisten panos on ratkaiseva suomalaisen hyvinvoinnin kannalta. – On helppo vaatia hakkuiden rajoittamista, jos ei tarvitse kantaa vastuuta alenevista verotuloista ja siitä seuraavista palveluiden leikkaamisesta. Viranomaisten, median ja ympäristöjärjestöjen olisi hyvä tunnustaa myös se työ, mitä on vuosikymmenien aikana luonnon hyväksi metsätaloudessa tehty.

– Ympäristöjärjestöjen ja poliitikkojen vaatimat hakkuurajoitukset ilmastopolitiikan nimissä lisäävät meihin suuntautuvaa painetta ja vaikeuttavat suhteiden ylläpitämistä metsänomistajiin. Kun yhteistyö metsänomistajien kanssa on elintärkeää, uusilla alan toimijoilla on ollut suuria haasteita näiden verkostojen luomisessa, muistuttaa Borgman.   

Ympäristöviranomaiset panttaavat suojelutietoja

Vaikka metsäasiantuntijoilla on laaja-alainen osaaminen, niin riskit virheisiin kasvavat Borgmanin mukaan koko toimintaketjussa, kun työkuorma on kohtuuton. – Työnantajien tulee huolehtia riittävistä resursseista, henkilöstön perehdyttämisestä ja kantaa vastuunsa mahdollisista vahingoista.  Ruotsissa on 56 prosenttia ja Saksassa lähes yhdeksän kertaa enemmän metsäasiantuntijoita verrattuna Suomeen vastaavaa pinta-alaa kohden.

– Virheiden riski kasvaa, kun ympäristöviranomaiset eivät luovuta joidenkin suojelun piirissä olevien lajien sijaintitietoja edes metsäammattilaisille tai metsänomistajille. Viranomaisten tehtävänä tulee olla metsäelinkeinon neuvonta ja edistäminen, ei lisäesteiden luominen. Viranomaisten ylläpitämien luontotietojen tulisi olla tarkkoja ja ajantasaisia sekä metsäalan toimijoiden käytettävissä aina tarpeen mukaan.

Borgmanin mukaan valvontaa tekevien ympäristöviranomaisten tulisi neuvoa tarvittaessa etupainotteisesti. – Silloin vältyttäisiin virheiden etsinnältä ja paikkaamiselta jälkikäteen. Viranomaisten toiminta on johtanut siihen, että metsiin on syntynyt harmaita alueita, joilta ei uskalleta ostaa puuta, vaikka niillä ei ole säädöspohjaista suojelua.

– Metsäalan ammattilaiset ovat kehittäneet luontoarvojen huomiointia merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Vaikka metsäammattilaisilla on laaja-alainen osaaminen, heidät nostetaan julkisuudessa tikun nokkaan jokaisesta maisemaa pilaavasta metsänkäsittelystä tai tapahtuneista virheistä.

Borgmanin mukaan tapahtuneet virheet ja luontovahingot ovat entisestään lisänneet säädösten, sertifikaattien ja toimintaohjeiden aiheuttamaa painetta. – On luotu pelon ilmapiiri, jossa oikein kytätään, että mistä saadaan otsikoita, vaikka kukaan ei tee alalla virheitä tahallaan.

 – Lisääntyvien vaatimusten ja huomioitavien asioiden tulva kasvattavat virheiden todennäköisyyttä, mutta virheistäkin tulee ottaa opiksi. Työnantajien tulee myös tukea virheitä tehneitä työntekijöitä, jos he eivät ole tehneet virhettä tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, muistuttaa Borgman.

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi