Suometsätieteen professori Annamari Laurén: Suometsien ennallistamisesta ei ilmastohyötyjä

Suometsätieteen professori Annamari Laurénin mukaan soiden ennallistamisesta ei saada ratkaisuja ilmaston lämpenemiseen.                

 – Soiden ennallistamiseen asetetaan liian suuria odotuksia ilmastotavoitteiden suhteen. Ennallistaminen vaikuttaa ilmastoa lämmittävästi ainakin 100 vuotta, minkä jälkeen se alkaa tuottaa toivottavia tuloksia.

Suometsien hiilitasetta on Laurénin mukaan tarkasteltava koko ekosysteeminä mukaan lukien sekä maan, että metsän hiilitase. – Ojitetut suot ovat hiilinieluja, silloin kun soiden puuston kasvu lasketaan mukaan. Jos suo kuivatetaan, maan hiilivarasto vähenee. Jos halutaan viilentää ilmastoa lyhyemmällä kuin sadan vuoden tähtäimellä, niin suometsät kannattaa pitää puustoisena ja kasvamassa ja nostaa pohjaveden pintaa tuotannossa olevissa suometsissä.

–Tuottavia metsämaita ei lähtökohtaisesti pitäisi ennallistaa, koska ne ovat puuntuotannollisesti tärkeitä ja toimivat hiilinieluina. Jos ennallistaminen tehdään metsänhoito edellä, niin ei mennä kovasti pieleen. Sellaiset suoalueet, missä metsänhoito ei onnistu, voidaan ennallistaa.

Laurén muistuttaa, että luonto ei tottele poliittisia tavoitteita. – Luonto seuraa omia lakejaan ja meidän pitää tuntea ne lait. Ojitetut metsät ovat monella tapaa jo muuttuneita ekosysteemejä ja siksi ennallistaminen voi olla harhaanjohtava termi. Suometsien kohdalla neutraalimpi ilmaisu on uudelleen vettäminen.

Laurénin mukaan tietyt suometsä- eli turvekangastyypit ovat metsäntuotannon varmoja vetureita – Tällaisia perusmetsämaita ovat esimerkiksi varpu-, puolukka-, mustikka- ja ruohoturvekankaat. Näiden hehtaarituotto on yhtä hyvä kuin vastaavilla kivennäismailla.

–On etukäteen selvitettävä, mitä biodiversiteettihyötyjä joidenkin suometsätyyppien ennallistamisella saavutetaan.  Jos jossakin on biodiversiteettipuutetta, silloin sitä voidaan ennallistamisella korjata.

Ennallistamiseen soveltuvia alueita ovat Laurénin mukaan rahkaturpeiset suot, jotka läpäisevät vettä huonosti. – Kun ne ovat valmiiksi märkiä, en usko, että niistä saadaan merkittävää hiilikrediittiä. Vanhat korvet, joissa on ympäristö- ja monimuotoisuusarvoja, voidaan ennallistaa vettämällä.

–Korpien ennallistamista voi vaikeudessa verrata pärekaton kulotukseen. Jos korpea vetetään liikaa, puusto kuolee pystyyn. Vettäminen on tehtävä todella taiten ja siinä voidaan epäonnistua helposti.

Hyötyjä uudesta vesienhallintavasta

Laurénin mukaan puuntuotantoa ja ympäristöhyötyjä yhdistävällä vesienhallinnalla voidaan vaikuttaa suometsien kosteuteen. – Viimeaikaisten tutkimusten perusteella puu kasvaa turvekankailla paremmin, kun vesi on melko korkealla. Tällöin myös maan hiilipäästöt vähenevät. Siksi suo-ojia voidaan tukkia tai antaa niiden hiljalleen kasvaa umpeen. Turvekankailla on kivennäismaihin verrattuna paljon enemmän työkaluja metsän kasvun hallintaan ja kuivuuteen varautumiseen. 

–Tuhkalannoituksella voidaan turvekankaat pitää hyvässä kasvussa jopa 40-70 vuotta. Tuhkalannoitus lisää hieman maaperän päästöjä, mutta päästöjen kasvu voidaan kompensoida pohjaveden pintaa nostamalla. Tällainen turvekangas tarjoaa puille tasapainoisen kasvualustan. Siksi pitäisin turvekankaat edelleenkin metsätalouden piirissä.

Suometsät suomalainen ilmiö

Laurénin mukaan suometsistä on tullut ilmastopolitiikan pahis ehkä keskieurooppalaisesta näkökulmasta. – Sen määrittelevät paljolti saksalaiset ja hollantilaiset suotieteilijät, joilla ei ole juuri kokemusta metsäisistä soista. Keski-Euroopan ja Britannian suot on kuivattu jo 1400-luvulta alkaen pääosin maatalouskäyttöön, ja suometsiä on siellä vähän. Kun meillä kasvaa suolla metsää, se tuntuu heidän näkökulmastaan luonnottomalta asialta.

–Metsäkeskustelussa pitäisi ymmärtää historiaa, eikä vain syyttää menneitä sukupolvia siitä, että soita ojitettiin. Suomen metsät olivat todella kurjassa kunnossa 1800-1900-lukujen vaihteessa. Kun meillä on soita yksi kolmasosa maapinta-alasta, alettiin nähdä suometsät myös resurssina ja parantaa suometsien kasvua. Jos meillä olisi vain kymmenen prosenttia pinta-alasta soita, niin meillä olisi varaa jättää ne metsätalouden ulkopuolelle.

Valtaosa soiden ojituksista on ollut Laurénin mukaan menestyksiä. – Nykyisin suometsistä saadaan neljännes metsien tuotosta.

–Me olemme tässä suometsäkysymyksessä melko yksin, koska Ruotsin ja Norjan suometsät ovat kokonaismetsäalasta sen verran pieni osa, ettei ennallistaminen vaikuta yhteiskuntaan niin paljon kuin meillä. Suot ja metsät yhdistyvät Suomessa ainutlaatuisella tavalla, ja olenkin ainoa suometsätieteen yliopistoprofessori maailmassa.

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi