VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin: Ilmastotoimissa on jo luovutettu fossiilitaloudelle

Ilmastokeskustelu toistaa itseään vailla uusia avauksia

VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlinin mukaan Suomen ilmastokeskustelu on jumiutunut ja keskustelu toistaa itseään. – Kokonaiskuva on kadonnut, jos ilmastopolitiikan ainoaksi lääkkeeksi tarjotaan hakkuiden rajoittamista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että on annettu periksi fossiilitaloudelle.

–Ilmastokeskustelussa on tapahtunut ajatusharha, kun luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutos on sidottu yhteen tavalla, joka perustuu sademetsälogiikkaan, eikä pohjoisen talousmetsän todellisuuteen. Kun ajattelu monimuotoisuudesta kopioidaan sellaisenaan tropiikista Suomeen, yritetään taluttaa koiraa hännästä. Meidän toimintaympäristömme on erilainen.

Ilmastokriisin ydin on Harlinin mukaan fossiilisten päästöissä. – Jos emme puhu ja etsi ratkaisuja niiden korvaamiseen, välttelemme ongelman ydintä. Emme voi kuvitella olevamme kokoamme suurempi globaali vaikuttaja, mutta voimme päättää, mihin suuntaan rakennamme omaa teollista ekosysteemiämme.

Puurakentaminen on ilmastopolitiikan alihyödynnetty työkalu

Harlin kritisoi myös päästöjen ja nielujen laskentatapoja. – Elinkaariarviointi (LCA) on kehitetty polttoaineita varten sillä oletuksella, että materiaali muuttuu heti hiilidioksidiksi. EU tasolla tarvitaan parempia päästöjen ja nielujen laskentamenetelmiä, jotka kohtelevat jäsenmaita tasapuolisesti niiden erityisolosuhteet huomioiden.

– Mutta jos tukki sahataan laudaksi, hiili ei katoa. Se sitoutuu tuotteeseen vuosikymmeniksi. Ranskassa on käytössä dynaaminen LCA-malli, jossa hiilen sitoutuminen huomioidaan paremmin. Meillä ei.

Hiilidioksidi ei tunnista Harlinin mukaan valtiorajoja. – Kun viemme puutuotteita, joihin hiili sitoutuu elinkaaren ajaksi, sen kirjanpidollinen hiilikädenjäljen hyöty siirtyy kuluttajamaihin ja meille jää hiilijalanjäljen laskennalliset haitat.

–Vaikka rakennussektori tuottaa kolmanneksen päästöistä, puurakentaminen on ilmastopolitiikan alihyödynnetty työkalu. Keski-Euroopassa kehitys on ollut toisenlaista. Esimerkiksi Itävalta ja Sveitsi ovat edenneet määrätietoisesti massiivipuurakentamisessa. Rakentaminen on yksi harvoista sektoreista, jossa voidaan saavuttaa nopeita ilmastohyötyjä kotimaisin ratkaisuin, muistuttaa Harlin.

Metsäteollisuuden tulevaisuus korkean lisäarvon tuotteissa

Viimeiset 15–20 vuotta metsäteollisuudessa on kehitetty sivuvirtojen hyödyntämistä ja uusia sellupohjaisia ratkaisuja. – Vaikka niiden kehittäminen kaupallistamiseen vie paljon aikaa, osa niistä on jo demovaiheessa, kuten tekstiilikuidut ja biopolttoaineet. Kysymys ei ole enää siitä, onko ideoita. Kysymys on siitä, löytyykö rahoitus ja pitkäaikaiset kumppanuudet, joilla ne viedään teollisen tuotannon mittakaavaan.

–Jos metsäteollisuus halutaan säilyttää Suomessa, tarvitaan uusia korkeamman lisäarvon tuotteita. En usko halpaan volyymituotantoon pitkällä aikavälillä. Jos olemme kaukana päämarkkinoista ja teemme massatuotteita, ne ovat aina halpoja. Silloin olemme jatkuvasti kannattavuuskriisissä. Tarvitsemme korkean lisäarvon puupohjaisia tuotteita, jotka kestävät tulliheilahtelut, logistiikan ja geopoliittiset riskit.

Harlin näkee tulevaisuudessa myös pienempiä, itsenäisiä biojalostamoja esimerkiksi sahojen yhteydessä. – Niiden tuotteet eivät ole miljoonien tonnien massatuotteita, vaan pienempiä korkean arvon ratkaisuja, joiden arvonkehitys voi olla moninkertainen verrattuna perinteiseen bulkkiin.

–Yksi kiinnostava suunta on ligniinin hyödyntäminen. Esimerkiksi hapetettu ligniini toimii betonissa plastisointiaineena. Se ei ole viherpesua, vaan parantaa betonin ominaisuuksia, tekee siitä lujempaa ja mahdollistaa ohuemmat rakenteet. Kun betonia tarvitaan vähemmän, päästöt vähenevät. Kun betonin käyttö maailmassa on valtavaa, pienikin lisäaine voi merkitä suurta ilmastovaikutusta.

Maailman huipulla tutkimuksessa, mutta investoinneissa takamatkalla  

Suomi on satsannut metsäntutkimuksen ohella merkittävästi ja pitkäjänteisesti sekä uusiin metsäpohjaisiin tuotteisiin että teknologioihin. – Olemme eittämättä maailman huipulla tieteessä, mutta edelleenkin investoinnit laahaavat perässä. Riskirahaa valuu tieto- ja energiatekniikkaan, sekä nyt kiihtyvästi kaksikäyttöteknologioihin.

–  Vaikka Suomessa on lukuisia merkittäviä metsän arvoketjun avauksia, suurenakaan massatuotteen valmistajana emme voita peliä. Tarvitsemme lisää vipua demojen ja ensimmäisten laitosten avaamiseen, eli vahvaa teollisuuspolitiikkaa, muistuttaa Harlin.

Kiina luo metsäbiotalouden markkinat

Globaalissa mittakaavassa Suomen rooli ilmastopolitiikassa on pieni. –Kiina on tehnyt uutta metsitystä Suomen hakkuualojen verran ja tekee siihen nojautuvaa teollisuuspolitiikkaa pitkällä aikajänteellä.

– Kiinalaiset lähtevät tuotepäästä, eikä raaka-aineesta. Jos he päättävät luoda tuotteelle markkinan, he tekevät sen. Temu on esimerkki markkinan luonnista. Kun perinteinen jakeluketju ei toiminut, luotiin oma.

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi