Opettaja voi tukea omaa työhyvinvointiaan – väitöskirja tarjoaa kolme keinoa

KM Anna-Mari Aulén havaitsi kasvatustieteen väitöstutkimuksessaan kolme keinoa, joilla opettajat voivat itse tukea työhyvinvointiaan.

”Opettajat voivat ensinnäkin käyttää muutamaa heille sopivaa stressinkäsittelykeinoa, joilla voidaan sekä ratkaista stressiä aiheuttanut ongelma että lievittää syntynyttä stressin tunnetta. Tämä on opettajien työhyvinvoinnin kannalta hyödyllisempää kuin käyttää useita sellaisia stressinkäsittelykeinoja, joilla lievitetään vain stressin tunnetta, mutta ei tehdä stressiä aiheuttaneelle asialle mitään”, Aulén toteaa.

Stressiä aiheuttanut ongelma voitaisiin ratkaista esimerkiksi rajoja asettamalla, työtä organisoimalla tai kollegojen apua hyödyntämällä. Syntynyttä stressin tunnetta puolestaan voitaisiin lievittää esimerkiksi liikunnalla, levolla, harrastuksilla tai läheisten kanssa aikaa viettämällä.

Työstä irrottautuminen avuksi stressaavina aikoina

Toinen keino, jolla voitaisiin ehkäistä opettajien stressin ja negatiivisten tunteiden siirtyminen seuraavaan päivään, on työstä irrottautuminen eli huolen pitäminen siitä, että töiden teko ja niiden ajatteleminen rajoittuvat työpäivään eikä niitä jatketa sen jälkeen.

”Stressaavina aikoina tämä on erityisen tärkeää. Vaarana on, että stressaantunut opettaja ei pysty irrottautumaan työpäivän jälkeen töistään ja näin ollen kokee seuraavana päivänä työssään enemmän stressiä ja negatiivisia tunteita. Työstä irrottautumalla tämä negatiivinen kierre voitaisiin saada katkaistua”, Aulén summaa.

Mahdollisuus työn tuunaamiseen tukee työssäjaksamista – ainakin kriisiaikana

Kolmas väitöskirjassa esitelty keino opettajien työhyvinvoinnin tukemiseksi liittyy työn tuunaamiseen kriisiaikoina.

”Opettaja voi kriisiaikoina tuunata työtään sekä lisäämällä työn rakenteellisia ja sosiaalisia voimavaroja että vähentämällä työn estevaatimuksia. Nämä huomattiin koronapandemian aikana”, Aulén kertoo.

Työn rakenteellisia voimavaroja voidaan lisätä työssä tapahtuvalla vaihtelulla, autonomian lisäämisellä ja kehittymismahdollisuuksia tarjoamalla. Sosiaalisia voimavaroja työssä puolestaan voidaan lisätä sosiaalisen tuen, palautteen sekä esimiesvalmennuksen kautta. Työhön liittyviä estevaatimuksia vähennetään minimoimalla työn vaativia puolia, vähentämällä työn määrää sekä pitämällä huolta siitä, ettei työ häiritse yksityiselämää.

Työhyvinvoinnin tukeminen kannattaisi tehdä tutuksi jo opintojen aikana

Aulénin väitöstutkimuksessa tutkittuja ja löydettyjä työhyvinvoinnin tukemisen keinoja voidaan hyödyntää opettajankoulutuksessa. Tietoisuutta työhyvinvoinnin tukemisen keinoista voidaan lisätä opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa, ja keinojen käyttöä voidaan tukea esimerkiksi mentoroinnin, työnohjauksen, työterveyden sekä kohdennettujen interventioiden kautta. Erityisesti opettajien omista kuvauksista löydetyt stressinkäsittelykeinot sekä työn tuunaamisen keinot tarjoavat tietoa siitä, millaisia konkreettisia keinoja työhyvinvoinnin tukemiseksi voidaan käyttää.

KM Anna-Mari Aulénin kasvatustieteen (OKL) väitöskirjan ’Teachers’ strategies to support their work-related well-being: Coping, daily detachment, and job crafting’ tarkastustilaisuus pidetään 14.2.2025 klo 12.00 Seminarium-rakennuksen Vanhassa juhlasalissa S212. Vastaväittäjänä toimii tutkimusjohtaja Tiina Soini-Ikonen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Marja-Kristiina Lerkkanen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0501-0.

Lisätietoja

Anna-Mari Aulén kirjoitti ylioppilaaksi Koulutuskeskus Salpaus, lukiokoulutus, Nastolasta vuonna 2008. Hän valmistui luokanopettajaksi (KM) Jyväskylän yliopistosta 2015 ja toimi tämän jälkeen runsaat kolme vuotta luokanopettajan tehtävissä ennen väitöskirjatyön aloittamista. Tällä hetkellä Aulén työskentelee yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.

Väitöskirjatyötä ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitos ja Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Suomalaisen Tiedeakatemian Eino Jutikkalan rahasto, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja EduRESCUE-konsortio.