5 syytä jonka vuoksi Suomen Pisa-tulokset laskevat

Mistä Pisa-tuloksien lasku johtuu?

Pisa-tulosten lasku ei ole sattumaa, vaan seurausta monista yhtäaikaisista muutoksista suomalaisessa koulutuksessa ja yhteiskunnassa. Oppituntien määrää on vähennetty, mutta samalla oppisisällöt ovat laajentuneet, mikä on johtanut pinnallisempaan oppimiseen. Opettajat kamppailevat resurssipulan ja kasvavien luokkakokojen kanssa, mikä vaikeuttaa yksilöllistä opetusta. Lisäksi digilaitteiden käyttö on räjähtänyt, mikä on muuttanut oppimisen tapoja – mutta ei välttämättä parempaan suuntaan. Kun tähän yhdistetään lasten ja nuorten keskittymiskyvyn heikentyminen sekä kodin ja koulun välisen tuen vähentyminen, tulos on selvä: oppimistulokset laskevat, eikä trendi näytä kääntyvän.

Digilaitteet syrjäyttävät keskittymistä vaativan oppimisen

Älypuhelimet ja jatkuvasti saatavilla oleva viihde ovat muuttaneet lasten ja nuorten ajankäyttöä radikaalisti. Pitkät, keskittymistä vaativat lukutehtävät ja monivaiheiset laskut jäävät helposti vähemmälle, kun nopeaa palkintoa tarjoavat sovellukset vievät huomion. Tutkimukset osoittavat, että digitaalinen lukeminen ei kehitä ymmärrystä yhtä tehokkaasti kuin perinteinen paperilta lukeminen. Kun lisäksi monissa kouluissa on siirrytty yhä enemmän digitaalisiin oppimateriaaleihin, osa oppilaista jää ilman riittävää harjoitusta pitkäjänteisessä, syvällisessä lukemisessa ja ongelmanratkaisussa. Tämä näkyy suoraan Pisa-tuloksissa – erityisesti lukutaidon ja matematiikan heikentyvinä pisteinä.

Koulutuksen resurssit kuihtuvat – opettajat uupuvat

Samalla kun oppimistulokset heikkenevät, koulujen resurssit ovat jatkuvasti tiukemmalla. Luokkakoot kasvavat, tukitoimet vähenevät ja opettajat joutuvat kantamaan yhä enemmän vastuuta ilman riittäviä työkaluja. Monet opettajat kokevat, että he eivät voi keskittyä opetuksen laatuun, koska heidän aikansa kuluu hallinnollisiin tehtäviin ja erilaisten erityistarpeiden hallintaan. Uupumus ja työstä vieraantuminen ovatkin yleistyneet, mikä heijastuu suoraan opetuksen laatuun ja sitä kautta oppimistuloksiin. Jos koulutuksesta säästetään edelleen, Suomi ei ole enää koulutuksen mallimaa – vaan esimerkki siitä, miten lyhytnäköinen politiikka voi murentaa vuosikymmenten työn.

Suomen koulutuksen romahdus on pysäytettävä – nyt tai ei koskaan

Suomen koulutusjärjestelmä on ollut maailman kärkiluokkaa, mutta se asema ei ole itsestäänselvyys. Pisa-tulosten jatkuva lasku ei ole vain tilasto – se on hälyttävä merkki siitä, että tulevien sukupolvien osaaminen rapautuu. Jos emme toimi nyt, Suomi menettää kilpailukykynsä, ja nykyiset koululaiset jäävät vaille niitä taitoja, joita tulevaisuudessa tarvitaan.

Tarvitaan rohkeita päätöksiä: koulujen resurssit on palautettava, opettajien työolot parannettava ja lasten oppiminen asetettava etusijalle. Digitalisaatio ei saa korvata keskittymistä vaativaa oppimista, vaan sen on tuettava sitä. Nyt ei ole enää aikaa vitkastelulle – jos emme käännä suuntaa, Suomi ei ole enää koulutuksen mallimaa, vaan varoittava esimerkki siitä, kuinka koulutus voidaan laiminlyödä.