”Voin kattoo” – Tietyt puhekielen piirteet ovat yleistyneet kaikkialla Suomessa

Tietyt puhekielen piirteet ovat yleistyneet Suomessa murrealueesta riippumatta, osoittaa tuore Tampereen yliopiston tutkimus. Kyselytutkimuksessa lukiolaiset eri puolilta Suomea saivat raportoida, missä määrin he käyttävät erilaisia kielen piirteitä.

Voimakkaimmin suomen kielessä ovat tutkimuksen perusteella yleistyneet ts:n korvautuminen yksinäis-t:llä (ite, kato) ja d:n katoaminen h:n jäljessä (tehä, yheksän). Muita yleistyneitä muotoja olivat muun muassa eA-yhtymän pitkävokaalistuminen (korkee, kauhee), lyhyt infinitiivi (voin hyppää, meen pelaa) sekä tt ts:n vahvan asteen vastineena (mettä, kattoa).

– Jo aiemmin on esitetty, että nämä puhekielen muodot ovat yleistymässä, mutta tutkimuksemme vahvistaa ilmiön. Samalla kysely osoittaa, miten tarkasti nuoret itse havainnoivat kielenkäyttöä ja kielellistä vaihtelua, toteaa akatemiatutkija Olli Kuparinen. 

Tutkimuksen perusteella nuoret hyödyntävät eri piirteitä osin myös itseilmaisun välineenä esimerkiksi silloin, kun he haluavat korostaa tiettyä sävyä tai luoda vuorovaikutustilanteessa tietynlaista vaikutelmaa. 

– He saattavat omien sanojensa mukaan esimerkiksi hyödyntää ironisesti murremuotoja mie ja sie, Kuparinen kertoo.  

Vertaisarvioitu tutkimus on julkaistu Virittäjä-lehdessä. 

Murrepiirteitä lainaillaan myös tilapäisesti

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että tiettyjen puhekielen muotojen, kuten švaavokaalin (halapa, kylymä) ja yleisgeminaation (mittään, kettään) käyttö on vähentynyt ja rajautunut maantieteellisesti. Eniten niitä raportoitiin pohjoisessa Suomessa.

– Toisaalta vastausten ja avointen kommenttien perusteella monia murrepiirteitä, kuten švaavokaalia, käytetään myös tilapäisesti ja läpällä. Tämä on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa, suomen kielen professori Johanna Vaattovaara kertoo. 

Vielä 1990-luvulla oli nähtävissä, että itämurteille ominainen geminaatio (alkkaa, enemppää) oli yleistyvä piirre. Tuoreen kyselyn mukaan näin ei enää ole.  

– Nuoret eivät miellä enää käyttävänsä tätä yhtä vahvasti. Toisaalta mielenkiintoinen, aiempia tutkimushavaintoja myötäilevä tulos oli, että miehet raportoivat käyttävänsä kyseistä muotoa enemmän kuin naiset. Sukupuolittuneisuuden taustalla saattavat olla esimerkiksi kotiseutusuhdetta kuvastavat syyt, Vaattovaara toteaa. 

Kyselyssä havaituista kielenkäytön muutoksista huolimatta ei ole mitään merkkejä siitä, että murteet olisivat Suomessa kuolemassa. Vaikka suppealevikkiset murrepiirteet tasoittuvat ja tietyt yleisemmät puhekielen muodot yhä yleistyvät, alueelliset erot ovat edelleen huomattavia.

Vaattovaara ei myöskään ole huolissaan siitä, että suomen kieli rappeutuisi.   

– Suomen kielen rappeutumista on pelätty kautta aikojen – Agricolan ajoista alkaen. Kieli kuitenkin vaihtelee ja hiljalleen myös muuttuu luonnostaan. Uudet sukupolvet muokkaavat kieltä. Vain kuollut kieli ei muutu, Vaattovaara toteaa. 

Tutkijat keräävät kielikokemuksia 

Nyt julkaistu tutkimus on osa Arkisuomien kielitietoisuudet ja muutos -hanketta, jossa suomen kielen tutkijat selvittävät kielen vaihteluun ja muutokseen liittyvää tietoisuutta yhdessä kielenkäyttäjien kanssa.  

– Lähtökohtamme on, että kielenkäyttäjät ovat itse oman kielensä asiantuntijoita. Siksi haluamme kuulla heidän näkemyksiään ja rakentaa tutkimusta kansalaistieteellisten periaatteiden eli yhdessä tutkimisen idealle, kertoo Vaattovaara.   

Parhaillaan käynnissä on kielikokemusten keruu, johon kuka tahansa kielenkäyttäjä voi osallistua kertomalla oman kielikokemuksensa. Kielikokemuksia voi käydä lukemassa ja jakaa hankkeen verkkosivuilla.

Alkuperäinen artikkeli: Kuparinen, O., & Vaattovaara, J. (2025). Murteesta ja identiteetistä 2020-luvulla: Piirrelähtöiseen itseraportointimenetelmään perustuva kyselytutkimuksen analyysi. Virittäjä, 129(1), 63–90. DOI: 10.23982/vir.148345

Tutustu tutkimusartikkeliin.

Lisätietoja:

Olli Kuparinen, akatemiatutkija, Tampereen yliopisto
olli.kuparinen@tuni.fi 

Johanna Vaattovaara, professori, LANGAWARE-tutkimushankkeen johtaja, Tampereen yliopisto
puh. 040 555 1616
johanna.vaattovaara@tuni.fi 

LANGAWARE-tutkimushanke: 
Arkisuomien kielitietoisuudet ja muutos -tutkimushanke (LANGAWARE) on Koneen Säätiön rahoittama kolmivuotinen tutkimushanke (2023–2025). Siinä tutkijat selvittävät, miten suomea äidinkielenään ja sitä toisena kielenään käyttävät eritaustaiset suomalaiset hahmottavat suomen kielen vaihtelua arjessaan, niin kasvokkaisissa kohtaamissa kuin digitaalisissa ympäristöissä.  

Tutkijat kartoittavat kielellisen vaihtelun dynamiikkaa ja kielenmuutoksen suuntia valtakunnallisen kyselyn avulla sekä erilaisin kokeilevin, osallistavin menetelmin. Samalla kehitetään yhdessä kielenkäyttäjien kanssa kansalaistieteellistä kielitietoisuus- ja asennetutkimusta.