Etla: EU:n ”puhtaat tullit” vähentäneet päästöintensiivisten tuotteiden tuontia, mutta joutuneet kauppariitojen kapulaksi

Euroopan unioni on jo parinkymmenen vuoden ajan ottanut käyttöön mekanismeja, jotka pyrkivät vähentämään tuotannosta ja kulutuksesta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Hiilirajamekanismin (CBAM) tarkoitus on täydentää EU:n päästökauppajärjestelmää ja vähentää ns. hiilivuodon riskiä. Mekanismi velvoittaa EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien tiettyjen hiili-intensiivisten tuotteiden maahantuojat raportoimaan tuontituotteiden tuotannossa syntyvät päästöt ja ostamaan vastaavan määrän päästöoikeuksia.

Hiilirajamekanismiin kuuluvat tuotteet ovat sementtiä, sähköä, lannoitteita, rautaa ja terästä, alumiinia sekä vetyä. Verrattuna protektionistisiin tulleihin hiilirajamekanismi asettaa periaatteessa ”puhtaan tullin”, sillä se vähentää hiilivuodon riskiä EU:n harjoittaessa yksipuolista ilmastopolitiikkaa.

Hiilirajamekanismi näkyy jo yritysten arjessa. Lokakuussa 2023 alkoi mekanismin ensimmäinen vaihe, jossa yritysten tulee raportoida tuontinsa päästöt, mutta ei vielä maksaa niistä. Vuoden 2026 alusta käynnistyy toinen vaihe, jolloin varsinaisten CBAM-todistusten ostaminen alkaa asteittain. Tänään julkaistussa Etla-tutkimuksessa Puhdas tulli? EU:n hiilirajamekanismin vaikutuksia ja haasteita” (Etla Raportti nro 162) tarkastellaan ensimmäisen vaiheen vaikutuksia.

Tutkimustulosten mukaan hiilirajamekanismi on vähentänyt sen alaisten tuotteiden tuontia EU:n ulkopuolisista maista ja lisännyt EU:n sisäisiä hankintoja. Myös Suomen osalta tulokset viittaavat vastaavaan vaikutukseen. Tosin Suomen tuonti hiilirajamekanismin alaisissa tuotteissa on ollut vähäistä verrattuna kokonaistuontiin, mikä vähentää mekanismin suoraa merkitystä.

Hiilirajamekanismi voi johtaa vastatulleihin

Kansainvälisellä tasolla ”puhtaat tullit” voivat kannustaa muita maita kehittämään omia päästökauppajärjestelmiään ja tukemaan vähäpäästöistä tuotantoa. Tutkijat kuitenkin muistuttavat, että hiilirajamekanismi voi johtaa myös vastatoimiin, kuten vastatulleihin tai muihin kaupan esteisiin, mikä voi vaikuttaa koko EU:n vientikilpailukykyyn.

Koska hiilirajamekanismi ei sisällä vientitukea, se ei suoraan kompensoi päästökaupan aiheuttamaa kilpailuhaittaa EU:n vientiteollisuudelle, muistuttaa Etlan tutkimusjohtaja, FT Tero Kuusi.

— Parhaillaan laajaa epävarmuutta aiheuttaa Yhdysvaltojen kauppapolitiikka ja suurten tullien uhka. Euroopan joutuessa pohtimaan reaktioitaan toisten asettamille tulleille, voisi olla järkevää painottaa ilmastopolitiikan kannalta hyödyllisiä tulleja samalla, kun EU lisää omavaraisuuttaan ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, Kuusi pohtii.

Yritysten ongelmana järjestelmän kustannukset ja monimutkaisuus

Tutkimukseen liitetyssä yrityskyselyssä kysyttiin järjestelmän aiheuttamista hallinnollisista kustannuksista. Yrityskohtainen arvio hiilirajamekanismin kustannuksista oli keskimäärin hieman yli 50 000 euroa. Kustannus myös vaihteli voimakkaasti pienten ja suurten yritysten välillä, pienissä yrityksissä kustannus suhteessa liikevaihtoon oli korkeampi.

Kysyttäessä suurimpia haasteita hiilirajamekanismiin liittyen, yritykset raportoivat järjestelmän monimutkaisuudesta. Yrityskysely toteutettiin marras-joulukuussa 2024, ja kohdejoukkona olivat vähintään 10 henkeä työllistävät ja yli 2 miljoonan liikevaihdon osakeyhtiöt tai osuuskunnat.

Tulokset korostavat päästötiedonkeruun toteutustavan haasteita. Tutkijoiden mukaan nykyinen toteutusmuoto ei vaikutakaan tehokkaalta, joten järjestelmän mahdollisesti laajentuessa ongelmat olisi ratkaistava.

Nyt julkaistun tutkimuksen on rahoittanut TT-säätiö.

Kaitila, Ville – Kuusi, Tero – Pajarinen, Mika – Wang, Maria: ”Puhdas tulli? EU:n hiilirajamekanismin vaikutuksia ja haasteita” (Etla Raportti 162)