Ovatko maataloudessa käytettävät kasvinsuojeluaineet uhka myös ympäröivälle luonnolle?

Intensiivinen maatalous on yksi suurimmista luonnon monimuotoisuuden vähentymiseen johtavista tekijöistä. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet pääasiassa elinympäristöjen vähenemisen ja pirstoutumisen vaikutuksiin, mutta intensiivisellä maataloudella on myös muita ympäristövaikutuksia, kuten kasvinsuojeluaineiden käyttö maatalousympäristössä.

Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin kahden eri kasvinsuojeluaineen vaikutuksia täpläverkkoperhoseen, joka elää usein maatalousympäristöissä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lyhytaikainen altistus toukkavaiheessa vaikuttaa toukkien kasvunopeuteen ja aikuisten perhosten lisääntymismenestykseen.

Tutkimuksessa käytettiin sienitautien ja rikkakasvien torjunta-aineita sekä näiden sekoitusta. Tulokset osoittivat, että erityisesti sienitautien torjunta-aine lisäsi perhosen toukkien kuolleisuutta ja hidasti kehitystä jo lyhyellä altistusajalla. Kahden aineen sekoitus vähensi sienitautien torjunta-aineen haitallisia vaikutuksia toukkien kehitykselle vaikkakin kehitys oli edelleen hitaampaa kun kontrollikäsittelyn toukilla, ja se lisäksi vaikutti negatiivisesti aikuisten perhosten lisääntymiskykyyn.

– Kasvinsuojeluaineet ovat laajasti käytössä maataloudessa, ja uusia tuotteita tulee jatkuvasti markkinoille. Vaikka ympäristösäännökset ja myrkyllisyystasojen laboratoriotestit ovat olemassa, tiedämme suhteellisen vähän siitä, kuinka erilaiset torjunta-aineet vaikuttavat muihin kuin kohdelajeihin luonnossa, sanoo väitöskirjatutkija Ulla Riihimäki bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Systemaattinen seuranta ei ulotu jäämiin luonnossa

Tutkijoiden mukaan erityyppiset kasvinsuojeluaineet voivat aiheuttaa hyvin erilaisia reaktioita ei-kohde-eliöissä.

- On tärkeää seurata kasvinsuojeluaineiden määriä luonnossa tarkemmin ja tutkia niiden mahdollisia vaikutuksia luonnoneliöihin lisää. EU:n lainsäädännön tulisi kiinnittää enemmän huomiota myös maalla elävien luonnon eläinten suojeluun vesistöjen saastumisen estämisen lisäksi, huomauttaa Riihimäki.

– Kasvinsuojeluaineiden käyttö on tarkasti säänneltyä, ja uusien tehoaineiden hyväksyntä vaatii aina riskinarvioinnin. Kasvinsuojeluainejäämien pitoisuutta elintarvikkeissa seurataan, eivätkä jäämät saa ylittää viitearvoja. Lisäksi kasvinsuojeluaineiden jäämiä seurataan jonkin verran vesistöistä ja pohjavesistä. Systemaattista seurantaa luonnosta löytyvistä jäämistä ei kuitenkaan ole, ja on vaikea arvioida, millaisille määrille erilaiset luonnoneliöt mahdollisesti altistuvat, toteaa yksi artikkelin kirjoittajista maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Lotta Kaila.

– Lisätutkimukset ja tarkempi seuranta ovat välttämättömiä, jotta voimme suojella luonnon monimuotoisuutta ja varmistaa, että kasvinsuojeluaineiden käyttö ei aiheuta haittaa niille eliöille, jotka eivät varsinaisesti ole sen kohteena, summaa professori Marjo Saastamoinen, jonka tutkimusryhmässä työ toteutettiin.