Tiukat kieliasenteet aiheuttavat Suomessa ulkopuolisuuden kokemuksia – ”Oikeus suomen kieleen kuuluu kaikille”

Suomen kielen professori Johanna Vaattovaaran mukaan 1800-luvulta lähtöisin oleva puhdaskielisyyden ihanne heijastuu suomalaisten kieliasenteisiin yhä tänäkin päivänä. Se on käynyt ilmi myös hänen johtamansa Arkisuomien kielitietoisuudet ja muutos (Arkisuomet) -hankkeen tutkimuksissa.

Vuosina 2024–2025 järjestetyissä kansalaistieteellisissä tutkimuksissa ilmeni, että suomea aikuisena oppineet kohtaavat usein tilanteita, joissa kokevat vajavaisen kielitaidon tai aksenttinsa aiheuttavan ulkopuolisuuden tunteita.  

– Suomea toisena kielenä sujuvasti puhuvat osallistujat jakoivat kokemuksen, että he ovat Suomessa ikuisia ulkomaalaisia. Silloinkin kun heidän kielitaitonsa on hyvä, vakituisia töitä on vaikea saada. Eräs pitkään Suomessa työskennellyt harmitteli, että suomalaisten on vaikea uskoa, että ulkomaalaistaustainen voisi puhua suomea asiantuntijatehtävissä vaadittavalla tasolla hyvin, Vaattovaara kertoo. 

Suomessa on piiloasenteita eri tavoin puhuvia kohtaan 

Piilossa olevat asenteet suomea eri tavalla puhuvia kohtaan ovat nousseet esiin myös tutkimushankkeen järjestämässä kielikokemusten keruussa.

Eräs kielikokemuksensa jakaneista kertoi, että hänen äitinsä on suomalainen ja isänsä italialainen. Vaikka hän on suomenkielinen eikä itse edes puhu italiaa, hän huomaa lausuvansa välillä s-äänteen z-äänteenä eli esimerkiksi ”tyypillizesti”. Hän kertoo saaneensa ääntämisestään palautetta.  

– Suomalaiset herkistyivät ”vieraan”, epäsuomalaisen s-ääntämyksen torjunnalle, kun suomen kielen normeja ja Suomea kansakuntana 1800-luvulla alettiin rakentaa. Vieraiden vaikutteiden vastustaminen on ikään kuin jäänyt päälle, Vaattovaara toteaa.  

Sallivuus on lisääntynyt, mutta erilaisiin suomiin ei olla vielä totuttu samalla tavoin kuin esimerkiksi erilaisiin englanteihin Britanniassa ja Yhdysvalloissa, missä ”broken English” on arkipäivää. 

– Suomessa meidän täytyisi oppia lisää kielellisen vaihtelun sietokykyä ja myös kärsivällisyyttä. Kieltä ei pitäisi vaihtaa englantiin heti, kun puhekumppani puhuu ”rikkinäistä” suomea tai saati siksi, että hän näyttää ulkomaalaiselta.  

Osa ihmisistä saattaa ajatella olevansa kohteliaita vaihtaessaan kielen englantiin, jos toinen ei puhu sujuvaa suomea. 

– Monia maahanmuuttaneita harmittaa, että he eivät saa tilaisuutta käyttää suomea siinä määrin kuin haluaisivat. Suomalaisuus ja oikeus käyttää suomen kieltä kuuluvat kaikille. Meidän tulisi nykyistä paremmin tiedostaa se, että suomen kielen oppiminen ei ole vain yksilöstä vaan myös yhteisöstä kiinni eli yhteinen asia, Vaattovaara toteaa. 

Ihmisen pitäisi saada kokea kuuluvansa yhteisöön 

Dosentti Kaarina Hipin mukaan on tärkeää ymmärtää, miten iso ihmisiä ja yhteisöjä yhdistävä tekijä kieli on – tätä korosti jo J.V. Snellman aikoinaan. Toisaalta kieli voi myös rajata ihmisiä ulos. Ulkopuolisuuden tunnetta on saattanut kokea, jos on esimerkiksi muuttanut Suomessa murrealueelta toiselle.

– Keskustelu erilaisesta kielenkäytöstä on ihan suotavaa, mutta joskus normit ovat liian tiukat. Jos vajavaista kielitaitoa, aksentteja ja kielellistä vaihtelua ei sallita, se rajoittaa kuuluvuuden tunnetta, Hippi toteaa. 

Hippi toivoo, että mahdollisimman moni innostuisi lähettämään oman kielikokemuksensa, sillä sitä kautta tutkijat saavat lisää tietoa ihmisten ajatuksista kielenkäyttöön liittyen. Osallistuja voi halutessaan antaa myös luvan julkaista kielikokemuksensa. Niitä pääsee lukemaan verkkosivuilla. 

– Jo tähän mennessä kertyneet kielikokemukset antavat arvokkaita yksilöllisiä näkökulmia kieleen ja siihen, miten moni kokemus jää mieleen juuri kielenkäytön takia, Hippi toteaa. 

Fakta: Suomen kielen puhdaskielisyyden ihanne on peräisin 1800-luvulta

• 1800-luvulla vaikuttanut filosofi, valtiomies ja lehtimies J.V. Snellman oli yksi vaikutusvaltaisimmista suomen kielen aseman edistäjistä – siitäkin huolimatta, että hänen äidinkielensä oli ruotsi.
• Hänen ja muiden fennomaanien vaikutuksesta alkoi Suomessa kansallinen herääminen.
• Samalla vahvistui ajatus, että suomen kielen puhtautta pitää vaalia.  

 
Tietoa tutkimushankkeesta: Arkisuomien kielitietoisuudet ja muutos -tutkimushanke (LANGAWARE) on Koneen Säätiön rahoittama tutkimushanke (2023–2026). Siinä tutkijat selvittävät, miten suomea äidinkielenään ja sitä toisena kielenään käyttävät eritaustaiset suomalaiset hahmottavat suomen kielen vaihtelua arjessaan, niin kasvokkaisissa kohtaamissa kuin digitaalisissa ympäristöissä.  

Tutkijat kartoittavat kielellisen vaihtelun dynamiikkaa ja kielenmuutoksen suuntia valtakunnallisen kyselyn avulla sekä erilaisin kokeilevin, osallistavin menetelmin. Samalla kehitetään yhdessä kielenkäyttäjien kanssa kansalaistieteellistä kielitietoisuus- ja asennetutkimusta.