Esiopetussiirtymissä ilmenee eroja päiväkotien ja koulujen välillä

Siirtymä varhaiskasvatuksesta esiopetukseen koskettaa Suomessa vuosittain kaikkia 6-vuotta täyttäviä lapsia. Esiopetuksen yhtenä tavoitteena on tukea lasten koulunaloitusta ja oppimista. Jyväskylän yliopistossa toukokuussa väittelevän KM Jasemin Çanin tutkimus osoittaa lapsilla olevan käytössä monia erilaisia voimavaroja kiinnittyä esiopetukseen.

Lapsia valmisteltiin ja sopeutettiin esiopetukseen ohjatun toiminnan ja arkisten keskustelujen avulla. Tämä sekä edellytti lapsilta, että tarjosi heille mahdollisuuden hyödyntää erilaisia voimavaroja, kuten esiopetuksen toimintakulttuuriin liittyviä kulttuurisia tietoja sekä lasku- ja lukuvalmiuksiin liittyviä akateemisia taitoja.

Esiopetuksen sijainti vaikuttaa lapsen esiopetussiirtymän toteutumiseen

Tutkimuksessa kävi ilmi, että esiopetuspaikan sijainnilla oli yhteys siihen, miten lapsia valmistettiin viimeisenä varhaiskasvatuskeväänä tulevaan esiopetussiirtymään. Sijainti vaikutti myös siihen, kuinka lasten osaamiseen suhtauduttiin sekä siihen, miten heitä sopeutettiin esiopetuksen arkeen syyslukukauden alussa. Lisäksi lasten varhaiskasvatuksessa keräämiä resursseja ei aina tunnistettu koulun yhteydessä olevissa esiopetuspaikoissa. Tämän vuoksi lasten toimintaa rajoitettiin enemmän esiopetusvuoden alussa verrattuna niihin esikoululaisiin, joiden esiopetuspaikka sijaitsee päiväkodin yhteydessä.

”Niillä lapsilla, jotka siirtyivät päiväkodin yhteydessä olevaan esiopetukseen, oli esiopetussyksyn aikana käytössään paljon erilaisia voimavaroja. Tämä mahdollisti arkiset neuvottelut esiopetussiirtymän rakentamisesta. Lapset neuvottelivat aikuisten kanssa erilaisia arjen etuoikeuksia, joista he olivat aiempina vuosina itse jääneet paitsi päiväkotilaisina. Tällaisia etuoikeuksia olivat erilaiset jonotuskäytännöt sekä huoneiden ja tavaroiden käyttöön liittyvät oikeudet, joita pidettiin arvossa lasten keskuudessa”, väittelijä kertoo.

Sen sijaan isojen koulurakennuksien yhteyteen siirtyvät uudet esioppilaat näyttivät pieniltä eikä heillä ollut mahdollisuutta vaikuttaa arkisten käytäntöjen rakentumiseen.

Paikallisuus voi haastaa esiopetussiirtymien tasapuolista toteuttamista

Esiopetusvuoden alun muodostumisessa on kyse rakenteista ja paikallista, kunnallisista ratkaisuista. Rakenteet ovat yhteydessä lasten toimintaan – ja tätä kautta myös mahdollisuuksiin vaikuttaa esiopetuksen arkisiin tapahtumiin. Tämän tiedetään edistävän lapsen toimijuutta, jolla nähdään olevan monia myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi kasvuyhteisöön kiinnittymisessä ja kuuluvuuden tunteen rakentumisessa.

”Esiopetussiirtymien erilaisuus ei saisi perustua perheiden kotiosoitteeseen, joka määrittää esiopetuspaikan koulun tai päiväkodin yhteyteen. Tästä syystä paikalliset erot tulisi tunnistaa myös koulutuspoliittisesti”, Çan korostaa.

Esiopetuksen ei tulisi olla vain koulupolulle valmentamista

Tutkimuksessa tuli myös esille, että lapsia valmistettiin esiopetussyksynä jo tulevaa koulusiirtymää varten. Havainto herättää kriittisiä kysymyksiä esiopetuksen yhteiskunnallisesta tehtävästä. Väittelijän mukaan esiopetuksen yhteiskunnallista tehtävää tulisikin tarkentaa koulutuspoliittisesti. 

”Esiopetus on näyttänyt olevan koko historiansa ajan tietyssä ristitulessa suhteessa siihen, mikä toiminnan tarkoitus on varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välissä. Sen sijaan, että esiopetus nähtäisiin vain kouluun valmentava toimintana, sitä tulisi tarkastella myös itsenäisenä osana koulutusjärjestelmää”, Çan painottaa.

Jasemin Çanin varhaiskasvatustieteen väitöskirja ”Lasten siirtymäresurssit ja -pääomat varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen siirtymissä” tarkastustilaisuus järjestetään Jyväskylän yliopistossa perjantaina 23.5.2025 klo 12.00 alkaen. Vastaväittäjänä toimii professori Sirpa Lappalainen (Lapin yliopisto) ja kustoksena professori Niina Rutanen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Väitöskirja on luettavissa verkossa osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0687-1.

Jasemin Çan (KM) on suorittanut koreakouluopintonsa Jyväskylän yliopistossa. Tätä ennen hän on opiskellut Tampereen seudun ammattiopistossa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, jossa hän sai jo ensimmäisen työkokemuksensa varhaiskasvatuksessa. Çanilla on työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta yli 12 vuoden ajan ensin lastenhoitajana ja sitten opettajana.