Väitös: Kestävän ja elämänarvoisen elämän idut löytyvät arjen katvealueilta

Tämän päivän maailmaa leimaavat syvenevä sosiaalinen epätasa-arvo ja ekologinen kriisi. Se haastaa pohtimaan, miten voisimme elää yhdessä huolehtivammin ja vähemmän tuhoisin tavoin. Uusien näkökulmien ja oivallusten löytäminen ei välttämättä tarkoita, että pitäisi keksiä jotain aivan uutta. Suuntaviivoja kestävämpään ja kaikille elämänarvoisempaan elämään ja tulevaisuuteen voi löytyä siitä, mitä ihmiset jo arjessaan tekevät, mutta mihin emme totunnaisista näkökulmista katsoen osaa kiinnittää tarpeeksi huomiota.

Arvi Pihlman teki väitöstutkimustaan varten osallistuvaa havainnointia ja keräsi ihmisten kokemuksia suomalaisella auttamisen ja hoivan kentällä, joka kattoi julkisen sektorin mielenterveys- ja päihdetyön paikat, järjestöt ja kristillisen ruoka-avun. Hän havaitsi, että ihmiset eivät ainoastaan etsineet apua, vaan he myös hyödynsivät auttamisen ja hoivan kentän suomia mahdollisuuksia rakentaa elämäänsä ja ympäröivää maailmaa muusta yhteiskunnasta poikkeavin tavoin. Tällaisia usein katveeseen jääviä, mutta elämää oleellisin tavoin uusiin suuntiin vieviä käytäntöjä ja prosesseja Pihlman kutsuu kestävän ja elämänarvoisen elämän iduiksi.

– Eläessään maailmassa ihmiset aina myös osallistuvat sen rakentamiseen ja muokkaamiseen, vaikkakin hyvin erilaisista lähtökohdista. Auttamisen ja hoivan kenttä on puolestaan erityisen kiinnostava ympäristö havainnoida vaihtoehtoisia yhteisen elämän ja maailman rakentamisen tapoja, koska sinne ovat tervetulleita myös ihmiset, joiden toimintaa ei muualla juuri noteerata tai arvosteta, Pihlman kuvaa.

Suomalainen hyvinvointivaltio on viime vuosikymmeninä käynyt läpi merkittäviä muutoksia: palveluita ja hoivaa on hajautettu julkiselta sektorilta muille toimijoille ja markkinalogiikka, -käytännöt ja -kieli ovat vallanneet alaa. Usein tätä muutosta koskevat keskustelut keskittyvät siihen, miten palvelut tulisi järjestää, jotta yksilöitä kyettäisiin auttamaan vallitsevien rakenteiden puitteissa ja sopeutumaan yhä markkinavetoisempaan yhteiskuntaan. Pihlman kuitenkin katsoo asiaa toisin.

– Auttamisen ja hoivan kentällä operoi kirjava joukko instituutioita, jotka pyrkivät auttamaan ihmisiä erilaisista perinteistä käsin ja joiden näkemykset hyvästä elämästä poikkeavat huomattavastikin toisistaan. Ihmiset myös hyödyntävät arjessaan tätä moninaisuutta eri paikkojen välillä liikkuen, suhteita luoden, erilaisiin vaihdon muotoihin osallistuen sekä valta- ja moraalikysymyksistä neuvotellen, Pihlman kertoo.

Kestävän ja elämänarvoisen elämän idut auttavat Pihlmanin mukaan hahmottamaan, että liian suppea näkemys siitä, millainen toiminta on arvokasta tai tuottavaa, on este hyvälle ja kestävälle elämälle tämän päivän maailmassa.

– Tämän näkemyksen laajentaminen auttaisi viemään elämää eteenpäin kohti kaikkien kannalta parempaa tulevaisuutta, Pihlman sanoo.

Väitöstilaisuus perjantaina 6. kesäkuuta

Yhteiskuntatieteiden maisteri Arvi Pihlmanin sosiaaliantropologian alaan kuuluva väitöskirja Rescue and Exchange: Tracing sprouts of viable living in the field of help and care in Finland tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 6.6.2025 klo 12 Linna-rakennuksen salissa K103 (Kalevantie 5, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Theodoros Rakopoulos Oslon yliopistosta. Kustoksena toimii professori Laura Huttunen, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto.